Mummo kokkaa lapsosten kanssa

Lapset mukaan keittiöpuuhiin?

Innostaisiko se syömään kunnon ruokaa?

Nostaisiko mukanaolo lapsen itsetuntoa? 

Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa?

Mummo tunnustaa, että on laiska ja reseptikammoinen ruoanlaittaja  (ja kertoo siitä tarkemmin blogissa Arkinen Maatuska.) Hän ei aio siirtää tumpelointiaan lapsenlapsille, vaan tarttuu rohkeasti keittiöhommiin heidän kanssaan ja oppii samalla itsekin.

Äiti-ihmisenä mummo karkoitti kakarat keittiöstä jaloissa pyörimästä. Mummona hän yrittää ottaa rauhallisesti. Nyt ei tavoitteena ole nopea helpotus nälkäiselle perheelle vaan kasvatustilanne. Tarkoitus on istuttaa pieniin päihin keittiöälyä, olkoon se heille perintönä elämän taipaleelle.

Mummon onneksi kokaamisesta lasten kanssa on tehty monta erilaista kirjaa. Nettireseptit ovat käteviä, kun haluaa löytää nopeasti jonkun tietyn ruokaohjeen. Lasten kanssa kokatessa painettu ruokaohje on parempi. Sen saa pöydälle kulhojen ja kippojen viereen. Lapsi näkee kuvasta lopputuloksen, (vaikka se ei aina ole lopputulos Mummon keittiössä).

Leipoen liikkeelle

Hilja, kakuntekijä Mervi Suutari, Matilda Tuure. Sunkirja 2014

Lapsoset ovat leiponeet mummon kanssa jo hyvin pieninä. Kaksivuotias kaataa mielellään valmiiksi mitatut sokerit ja jauhot kulhoon. Sekoittaminen alkaa sujua jo alle kolmivuotiaana. Mummo pitää kulhoa tiukasti paikoillaan, muuten voisi käydä hassusti.

Kananmunan rikkominen jätetään vielä aikuiselle, isolta siskolta sekin onnistuu valvovan silmän alla. Paras vaihe on, kun lapsi saa syödä taikinarippeet.

Hilja kakuntekijä ei ole varsinaisesti reseptikirja, mutta Hiljan tarina opettaa, että leipuri saa myös epäonnistua. Ja kuinka hienosti me epäonnistummekaan! Piparit palavat, kakku hajoaa.

Prinsessa leipurina

Prinsessojen keittokirja: 26 lumoavaa reseptiä, Anette Langholm, Suomen oloihin soveltanut Marita Suontausta. Sanoma Magazines Finland up. 2012

Mummo arveli, että kuninkaallinen esimerkki houkuttelisi kotiprinsessatkin keittiön saloihin. Lapset valitsivat kuvien perusteella timanttipullat. Heidän ylpeydellään ei ollut rajoja, kun esittelimme tuloksen vanhemmille.

Prinsessojen opas on pääasiassa herkkukirja, josta voi löytää juoma- tai leivontavihjeitä synttärikutsuja varten. Tässä opuksessa kakuntekijä ei kohtaa epäonnistumisia.

Apukokki ja Pikku kokit

Apukokin keittokirja, Miikka Järvinen, Maija Koski. Moreeni  2010.

Apukokki maailmalla. Schildt & Söderström  2015.

Pikku kokit, Erin & Tatum Quon. Mäkelä 2014.

Mummon salaisena taka-ajatuksena on parantaa lapsosten ruokahalua ja markkinoida terveellisiä kunnon aterioita. Sama tavoite on johtanut Apukokki-kirjojen tekemiseen. Lapsen osallistuminen ruuanlaittoon madaltaa kynnystä tutustua uusiin makuihin.

Sekä Apukokit että Pikkukokit -kirjat näyttävät selkeästi erilasilla väri- ja tekstikoodeilla, mitkä työvaiheet ovat lapsen, mitkä aikuisen ja mitkä yhdessä tehtäviä. Lapsi voi repiä salaattia tai pilkkoa vihanneksia ruokailuveitsellä. Yhdessä sekoitellaan ja lisätään aineksia. Aikuinen tekee vaativimmat ja vaarallisimmat osuudet. Tehtäviä voi toki soveltaa lapsen iän ja innostuksen mukaan.

Apukokkien suomalaisuus näkyy siinä, että reseptit ovat terveellisempiä kuin Pikkukokissa. Opitaan tekemään liha- kana- ja kalaruokia ja paljon salaatteja, jälkiruokia unohtamatta.

Apukokki Maailmalla sisältää hyvinkin eksoottisia reseptejä. Mummon ja lapsosten keittiössä voimakkaisiin mausteisiin tutustuminen on pakko lykätä tuonnemmaksi.

Samoin kuin Apukokissa Pikkukokin osuudet on esitetty värillisellä tekstillä. Piikukokkien ansioksi Mummo näkee reseptien yksinkertaisuuden, isokokoisen tekstityksen ja herkulliset kuvat. Lapsi innostui heti kirjan avattuaan tekemään vihannes- ja hedelmävartaita kirsikkatomaateista, kurkkuviipaleista ja ananaspaloista.

Pikkukokissa on lapsiystävällisiä makuja, jotka ovat tuttuja useimmille mukeloille. On pitsaa, lihapullia ja paljon pikku naposteltavaa, muffineja ja jäätelönameja. Pieni koululainen voi yksinkin tehdä välipaloja näiden ohjeiden avulla.

Iloinen keittokirja

Nam: lasten keittokirja, Katriina Luotonen & Jonna Kolari. Readme.fi 2015.

Lapsi ja aikuinen kokkaavat yhdessä myös Nam-kirjassa. Työvaiheet on numeroitu kahdella värillä, vihreä osoittavaa lapsen osuuden, punainen kuuluu aikuiselle tai koululaiselle aikuisen valvonnassa.

Värikäs isokokoinen präntti toimii hyvin keittiön työpöydällä.  Kuvitus on kaunista, etenkin suloinen pallero kokkihattu päässä.

Tekijät ovat ymmärtäneet lapsen mielikuvituksen: ruokalajeilla on hauskoja nimiä:Leppäkerttuleipä, Nakkihässäkkä, Lyttyperunat. Pitsan päälysteistä on rakennettu naamoja tai vesimelonista piikkisiili. Tarjoiluehdotuksiin on panostettu hienosti ja reseptien ravintoarvotkin ovat kohdallaan.

Isoisä keittiöviisas

Hei me kokataan, Mysi Lahtinen. Tammi 2013.

Isoisän kanssa kokkaavat jo kouluikäiset lapset. Reseptit ovat hyvin perinteisiä, on munakasta, lihapullia, köyhiä ritareita ja raparperikiisseliä. Parasta kirjassa on monet käytännön vinkit, miten keität uudet tai vanhat perunat, kaadat kuuman veden kattilasta,  saat kätevästi  irti sipulin kuoren tai  erottelet valkuaisen kananmunasta. Kyllähän mummo nämä tietää, mutta on eri juttu, tuleeko sitä kerrottua jälkikasvulle.

Lasten ja vaarin leppoisa tarina on mukavaa luettavaa.

Miinuspuolena voi sanoa kirjan pienen tekstin. Puna-vihreä kuvitus tekevät tukkoisen vaikutelman.

Kauhan varressa vanhoja tuttuja

Tassulan iloinen keittokirja, Mauri Kunnas. Otava 2012.

Koiramäki-kuvittaja on ehtinyt keittiöönkin, kuinkas muuten.

Tassulan keittokirja on kattava reseptikirja ja ohjeita on joka lähtöön. Menu on hyvin suomalaista perussettiä. Samoin kuin isoisän kokkausohjeissa, Tassula antaa kikkoja esimerkiksi sipulin kuorimiseen ja pilkkomiseen.

Hyvää kirjassa on myös pienet tietoiskuruudut, jotka sisältävät tarjoiluvinkkejä ja vaihtoehtoja. Kokenut apumummo voi jo edellisistä kirjoista viisastuneena jakaa tehtäviä itselleen ja lapsukaisille.

Tatu ja Patu, syömään!: käsikirja kaikille niille, jotka ovat joskus syöneet, syövät juuri nyt tai suunnittelevat syövänsä, Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Otava 2. p. 2014. 

Tatu ja Patu ottavat tyylilleen uskollisina humoristis-tutkivan asenteen kokkaamiseen ja ravintoon pöytätapoja unohtamatta.  Reseptejä löytyy myös. Hauska kirja isommille leikki- ja kouluikäisille (sekä aikuisille).

Vaihtoehto Piltti-soseille.

Pipsan keittokirja pienille ihmisille, Pipsa Hurmerinta. Tammi 2015.

Pipsa on tehnyt keittokirjallisen ruokaohjeita taaperon ensimmäisistä soseista leikki-ikäisen aterioihin. Oppaassa kokkaa mamma itse, ohjeissa on terveellistä luomuruokaa.

Vähän asian vierestä

Kun ruuasta on puhe, Mummo liittää vielä yhden kirjan tämän blogin jatkoksi.

Nakki lautasella: mistä ruoka tulee, Elina Lappalainen. Tammi 2015.

Kirjassa lapset ajelevat viljavainion ohi ja vierailevat eläinlääkärin kanssa navetassa, kanalassa, sikatilalla ja broilerikasvattamossa. Kananmunan hautominen ja pikkutiput kiinnostivat kovin Mummon koehenkilöitä.

Emme lähteneet keskustelemaan yksityiskohdista, miten eläimet päätyvät ravinnoksemme. Senkin asian kirja kertoo.

Lopuksi

Ruoan laittaminen haukkaa ison osan perheen ajasta iltasella. Porukalla kokkaaminen, siivous ja pihahommat lisäävät lasten ja vanhempien yhdessä olemista.

Sen sijaan että istuttaa lapsoset katsomaan lastenohjelmia ruoanlaiton ajaksi, heidät voisi houkutella avustamaan ainakin pöydän kattamisessa. Ja jos lasten häslääminen tuntuu liian hermostuttavalta arjen kiireessä, yhteiskokkaus saattaa sujua rennosti viikonloppuna.

 

Mummo lukee iltasadun

Mistä sadut tulevat

Mummin tilkkuvakasta,

kesämökin takasta,

sateen kirjokaaresta,

kaukaisesta saaresta,

polunvarren kukasta,

sinisestä sukasta,

maailmasta suuresta,

 oman korvan juuresta.

Sieltä sadut tulevat.

                 - Kaija Pakkanen

On alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että perheissä, joissa yhdessä lukeminen kuuluu iltarutiiniin, 1 – 6 -vuotiaan lapsen yöuni kesti puoli tuntia pitempään kuin perheissä, joissa lukemista ei harrastettu.  (Unihiekkaa etsimässä. Duodecim up. 2014).

Sadun lukeminen on osa turvallista iltarutiinia. Iltasaduiksi mummo ja lapsi valitsevat rauhoittavia tarinoita, jännittävät jutut voimme säästää päivän muihin lukuhetkiin. Iltasatu voi olla kymmeniä kertoja luettu vanha juttu, jonka lapsi haluaa kuulla yhä uudestaan.

Tarinan pituuskin olisi suotavaa olla sopiva. Isomman lapsen kanssa luemme pitempiä juttuja jatkokertomuksina. Pieni kuuntelija ei aina malttaisi lopettaa satuhetkeä. Mummo on huomannut hyväksi sopia, mihin asti mennään, ja otetaanko sitten vielä yksi yleisön pyynnöstä.

Mummo on valinnut tähän iltasatujuttuun uusia suomalaisia satukirjoja, jotka sopivat leikki-ikäisistä koululaisiin. Liitän mukaan myös muutaman vanhemman kuvakirjan, jotka ovat osoittautuneet hyviksi iltalukemisiksi taaperoille ja leikki-ikäisille mummon lastenhuoneessa.

Pikku Kakkosen iltasatukirja

Juha Itkonen, Markus Kajo, Heli Laaksonen ja muita kirjoittajia, kuvitus Pia Sakki (WSOY 2019)

mukana cd, lukijana Pirkka-Pekka Petelius

Koska kertojat ovat suomalaisia eturivin kirjailijoita, laatu on taattua modernia satuaiheistoa, joka joskus sivuaa arkirealismia. On kertomukset robotista, joka vaihtaa roolia koulupojan kanssa,  avaimesta, jolla ei ollut kotia, huippu-ureheilja Urhosta tai satu liian pitkästä iltasadusta. 

Eläinaiheita on paljon, peloton hiiri, kettu ja kontiainen, pöllö Huhu. Perinteinen asetelma ja aihepiiri on sadussa Kolme tehtävää, jossa on henkilöinä seikkailevat prinssi ja jättiläinen.

Lasta viihdyttävät huumori ja sanaleikit:  Ukko, joka eksyi sukkaan, Kana Anananas. Aikuislukijallekin on omat täkynsä kuten Satu oravan pyörästä ja Mies, jolle ei koskaan tapahtunut mitään.

Suomen lasten iltasadut*

 (Toimittaneet Laila Hirvisaari ja Anja Salokannel ; kuvittanut Emmi Jormalainen. Otava 2015. Osa kirjan tuotosta lahjoitetaan Lastensairaalan kirjaston perustamiseen).

On hyvä, että klassikkosatuja julkaistaan uusissa kokoelmissa, kun vanhat painokset ovat loppu. Kunnollinen klassikko on hyvä saada omaksi. Siitä on iloa vuosiksi.

Suomen lasten iltasadut -kirjaan on koottu valikoima tunnetuimpia satuja eri kokoelmista. Kirjassa on kolme osaa: Eläinsatuja, (esim. Ruma ankanpoikanen, Ketun kalansaalis, Leijona ja hiiri) Satuja kuninkaallisista (Sammakkoprinssi, Keisarin uudet vaatteet, Prinsessa ja herne) sekä Satuja tytöistä ja pojista, veijareista ja sankareista (Saapasjalkakissa, Peukalo-Liisa, Jaakko ja Pavunvarsi).

Kirjan tekstit ovat selkeitä ja kieli hyvää. Kuvitusta on juuri sopivasti, yksi sivun kokoinen kuva tarinaa kohden. Lapsi voi keskittyä pääasiaan eli tarinan kuunteluun.

Iltasadun lukutilanteessa kuvakirjat ovat siinä mielessä vaivalloisia, että lapsi joutuu pomppimaan sängyssä ylös katsomaan kuvia. Kuvakirjoja onkin helpompi lukea sylissä istuen.

Kaiken maailman eläinsadut*

(Toimittanut Katriina Kauppila ; kuvittanut Matti Pikkujämsä. Otava up. 2012)

Kaiken maailman eläinsadut -kirja on monikulttuurinen, kansansatuosastossa on tarinoiden alkuperämaa mainittu. Satuja on eri maanosista: mukana on intiaanisatuja, afrikkalainen tai arabialainen ja japanilainen satu. Suomalaisia kansansatuja on kaksi: Hiiri räätälinä ja Karhun kalanpyynti.

Kirjan toisessa osassa on perinteisiä satuja Grimmin veljeksiltä ja Aisopokselta.

Kolmas, uudempia eläinsatuja sisältävä osasto on kotimaisilta kirjailijoilta kuten Juha Itkoselta, Hannele Huovilta tai Kaija Pakkaselta. Itkonen muokkaa vanhoja kertomuksia, räätälin tilaustyö muuttuukin lopulta suuremmaksi tuotteeksi.

Samoin kuin Suomen lasten iltasaduissa kirjassa on lyhyitä ja pitkiä tekstejä sekä selkeät kuvasivut. Kieli tasokasta ja helppoa ääneen luettavaksi.

Kirjasta on saatavilla erikseen kaksi cd:tä: kansansadut ja periteiset sadut.

Rentoutuskirja

Kani joka tahtoi nukahtaa: nukutussatu kaikille iltakukkujille*

(Carl-Johan Forssén Ehrlin ; kuvitus: Irina Maununen ; suomentanut Ulla Lempinen, Otava 2015)

Kani joka tahtoi nukahtaa mainitaan maailman myydyimpänä iltasatukirjana. Kirjoittaja on ruotsalainen käyttäytymistieteilijä ja NPL-valmentaja. Teksti muistuttaa kovasti rentoutusäänitteiden sisältöä. Mukana on lukuohje haukotuksineen: osa tekstistä lausutaan hitaasti, osa voimakkaammin.

Tarinan eläinhahmot ja kertomus pikkupupun unen etsimisestä ovat mielenkiintoisia, mutta rentoutumisen käsite ja pitkät välipuheet ylittävät ihan pienen kuuntelijan mielenkiinnon. Oppaan anti lienee parasta, jos lapsi on isompi ja hän itse kokee nukahtamisensa vaikeaksi.

Kani-kirjan teksti voisi olla helpommin suuhun sopivaa, paikoitellen monimutkaisten lauseiden ääneen lukeminen vaatii harjoitusta. Kirjaa kannattaa kuitenkin kokeilla, vaikka mummon 5-vuotias koehenkilö ei antanut sille korkeita pisteitä. Aikuinen lukija nukahtaa takuuvarmasti lukusession päätteeksi.

Hyvän mielen iltalukemista

Hyvän mielen iltasatuja (Timo Parvela , kuvittanut Virpi Penna. WSOY 2012)

Hyvän mielen iltasatuja sisältää moderneja iltasatuja. Mummo ottaisi tämän kirjan vasta yli 5-vuotialle, koska useimmat aihepiirit sivuavat isompien lasten kokemusmaailmaa.

 Osassa kertomuksista käsitellään konfliktitilanteita kuten riitaa perhepiirissä tai kiusaamista. Vaikka tarinat päättyvät sovintoon, lienee paikallaan harkita, onko aihe liian rankka juuri meidän mukelon korville juuri tänä iltana. Enemmän mielikuvitusta on esimerkiksi liikennevalo-sadussa, jossa liikennevalo kyllästyy toimimaan tavallisessa tehtävässään.

Iltasatuja unettomille  (Mervi Suutari, Matilda Tuure. Sunkirja 2015)

Tämä uusien satujen kokoelma sopii esi- ja kouluikäisille. Kirjan kuusi ensimmäistä kertomusta muodostavat yhtenäisemmän osan, päähenkilöinä noita Nelli ja peikko Veikko. Satuolentojen ja eläinhahmojen avulla on käsitelty eri aiheita kuten erilaisuus, ujous, tasa-arvo, jopa työttömyys.

Tarinoiden sanavarasto on runsasta, varsinkin adjektiiveja on paljon. 

Kuvakirjoja, yökirjoja

Mikko Mallikkaan parhaat tarinat (Gunilla Bergström ; suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi 2014)

Mikko Mallikas on aina hyvää iltalukemista. Tarinassa Mikko Mallikas oikuttelee on aiheena nukkumaanmeno. Mikko löytää lopulta nukuttamiseen väsähtäneen isänsä nukkumassa lattialta.

Nalle Puhin pieniä iltasatuja (suomennos Teresa Toikka. Sanoma Magazines Finland  2011)

Nalle Puh kavereineen sopii hyvin taaperoikäisen ja isommankin lapsen iltaan. Kirjan tarinat ovat lyhyitä ja herttaisia kuten Nalle Puh aina. Kuvat ovat tuttua Puhin kuvitusta.

Mauri Kunnakselta on paljon iltakirjoiksi sopivaa. Herra Hakkarainen nukkuu (Otava 2013)  on mainio haitarikirja ihan pienempien iltarutiineihin. Hampaiden harjaus on ruvennut kiinnostamaan taaperoa Hakkaraisen esimerkin innoittamana.

Hyvää yötä Herra Hakkarainen (Otava up. 2014) 

seuraa herran unissakävelyä. Hakkarainen on ollut tuttavaperheessä koulupojan paras kirjakaveri vielä 9-vuotiaana.

Kunnaksen Yökirja (Otava up. 2010) 
näyttää monipolvisesti mitä tapahtuu yöllä. Lapsi pääsee tutustumaan tarinan myötä monenlaisiin ammatteihin. Molemmissa yökirjoissa on Kunnakselle tyypillinen yksityiskohtainen kuvitus, josta riittää katsomista ja keskustelua pitempäänkin kuin yhden iltasadun verran.

Tatun ja Patun Outo unikirja  (Aino Havukainen, Sami Toivonen. Otava 2008)

kertoo poikien yrityksestä nukuttaa yövieraaksi tullutta pikkuvauvaa kaikin tieteen ja säännöin ja maailman tylsimmän iltasadun voimin. Kirja on moniulotteinen tutkielma iltarutiineista ja unesta. Lapsi alkaa ymmärtää nukuttajan (usein tuskastuttavaa) näkökulmaa unen odotteluun. Nukutusyritys päättyy lähes samoin kuin Mikko Mallikkaan isän ilta, nukkumaan lattialle.

Tatun ja Patun huumori viehättää omalla tavallaan hyvin eri ikäisiä lapsia, joten kirjat palvelevat perheitä, jossa lasten ikähaitari vaihtelee pienistä leikki-ikäisestä koululaiseen. Mummo ei erityisesti pidä hahmojen ulkonäöstä, mutta lapsoset ovat eri mieltä – onneksi.

Joulukirjoja

Joulun satuseikkailu 
Melanie Joyce ja muita (Gummerus 2019)

Otso-nalle ei halua kirjoittaa joulupukille, koska muistaa tehneensä monta pahaa kolttosta vuoden aikana. Hän söi hunajaa, ei pitänyt huonettaan siistinä eikä antanut kavereille leluja. Äiti ja isä ohjaavat hänet muistamaan hyviä tekoja: 
Pukki ei pidä sinua tuhmana, vaikka joskus tekisit väärin. Hän huomaa hyvän - vaikkapa kun leivoit muffineja mielin määrin.

Kirjan kolmessa muussa talvisessa tarinassa pukki loukkaa varpaansa aattona, pikku pingviini etsii seikkailua ja  prinsessa tapaa keijuja ja yksisarvinen.

Joulusatuja: 24 satua joulun odotukseen
Tuutikki Tolonen - Liisa Kallio (Tammi 2013) 

Joulupukki ja noitarumpu
Mauri Kunnas (Otava 2015)

Ihan täysi tonttu
Tuula Korolainen - Virpi PennaLasten (Keskus 2015)

”Miten onnellista on rauhoittua illan tullen yhteiseen lukuhetkeen. Toivoisi, että kaikki lapset saisivat sen kokea” – Laila Hirvisaari

”Ennen nukkumaanmenoa luettavan iltasadun tai tarinan tulisi kuulua lapsen perusoikeuksiin” – Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle. Atena 2015

(*Olen saanut tähdellä merkityt Otavan kirjat kustantajalta.)

Unihiekkaa etsimässä kirjaesittely

Unihiekkaa etsimässä

Anna Keski-Rahkonen ja Minna Nalbantoglu

7. uudistettu painos Kustannus Oy Duodecim 2015

Lapsen nukkumisongelmat asettavat perheen voimavarat koetukselle. Väsyneille vanhemmille on onneksi tarjolla tietoa lapsen ja omien yöuniensa parantamiseen. Kattava suomenkielinen kirja Unihiekkaa etsimässä on tarpeellinen teos lapsiperheille.

Kirjassa oli varhaisilta viikoilta asti vinkkejä siihen, kuinka lasta voidaan opettaa hellästi kasvun myötä itsenäisen nukahtamisen taitoon. Pienen lapsen kohdalla keskustellaan perhepedin ja omassa sängyssä nukuttamisen hyvistä ja huonoista puolista.

Unikoulua

Eri unikoulujen tavoite on tukea lapsen itsenäistä nukahtamista ilman sylissä nukuttamista tai hyssyttämistä. Kirjassa esitellään ns. huudatusunikoulua (lapsen itkuun ennen unen saantia ei periaatteessa reagoida) sekä lempeitä unikouluja (ilman tai lähes ilman itkua). Tällaisia pehmeitä unikoulumenetelmiä ovat esimerkiksi tassutushoito, tuolimenetelmä, harkitut herätykset, aikuinen nukkuminen lapsen huoneessa ja pistäytymismenentelmä.

E-kirjassa Selvitä lapsiperheen takkutilanteet on haastattelu tuolimenetelmän onnistuneesta käyttämisestä. Www.mammakaveri.fi/slt-landing

Vanhemmat voivat valita oman tiensä unikoulumenetelmistä. Kirjan kiihkottomuus eri unikoulujen suhteen on todella ilahduttavaa sen jälkeen kun on tutustunut muutamiin englanninkielisiin julkaisuihin.

Vanhemmilta vaaditaan tiettyä johdonmukaisuutta ja periksiantamattomuutta toteuttaa valitsemaansa menetelmää. Voi kokeilla useampia tapoja, jos yksi ei yrityksestä huolimatta toimi. Eräs tuttavaperhe huomasi, että tassuhoito pikemminkin häiritsi heidän taaperonsa nukahtamista, vaikka naapurissa se oli ollut juuri oikea lääke.

Tärkeää on päivärytmin säännöllisyys, ruoka-ajat, päiväunien pituuden sääntely ja rauhoittavat iltarutiinit.

Kirja antaa joitakin neuvoja sairaan lapsen hoitamisessa.

 On selvää, että perheen unen rikkoutuminen voi johtaa myös vanhempien uniongelmiin. Kirjassa on neuvoja myös aikuisen unensaantiin.

Tutkittua tietoa

Kirjan sisältö pohjaa vankkaan koti- ja ulkomaiseen tutkimustietoon. Toinen tekijöistä on lääketieteen tohtori ja myös psykiatrian erikoislääkäri ja perehtynyt kansainvälistä tutkimukseen, toinen kirjoittajista on toimittaja. Kirjan lähdeluettelo on vakuuttava. Kertomukset perheiden tapauskohtaisista tilanteista lisäävät oppaan mielenkiintoisuutta.

Kirjan lopussa on selkeä tiivistelmä. Se voi auttaa niitä, jotka haluavat tutustua kirjaan vain omaan tilanteeseen soveltuvin osin.

Mummon mietteitä

Mummona voin olla iloinen ensiksi siitä, että lasten kasvatukseen ja lapsiperheiden arkeen on saatavissa paljon tietoa ja tukea tänä päivänä, kun perheiden arki on paljon hektisempää kuin silloin ennen, kun omat lapseni olivat pieniä.

Kun olen tutustunut tähän kenttään nyt lastenlasteni tilanteessa, olen huomannut, että olin kasvattajana sekä tietämätön että taitamaton. Nukutusasia oli yksi tällainen.

Esikoinen nukkui hyvin eikä ongelmia ollut. Kakkonen sitten valvotti senkin edestä. Hän nukkui parin tunnin pätkissä parivuotiaaksi ja kannniskelin häntä kaiket yöt. Unikoulun kaltaiset neuvot olisivat olleet hyödyksi. Vietin vain puolen vuoden äitiysloman, ja olin tosi väsynyt. Selvisimme kuitenkin hengissä, työpäiväni olivat onneksi vain kuusituntisia.

Annikki Halonen, FK, senioriope, kahden (pian kolmannen) lapsen mummo

Mummo lukee lapsoselle 2

Pikku-kakkosta ja kuvakirjoja

Taaperosta kasvaa leikki-ikäinen. Hän alkaa puhua, sanavarasto ja maailmankuva laajenevat.  Kuvakirjat ovat vielä kovaa kamaa.

Liikkuva kuva astuu kilpailemaan lapsen huomiosta.  Ensin tulee Teletapit ja lapsi on myyty. Pikku-kakkonen ja Muumi-videot tulevat perässä.

Kirjavalinnat seuraavat usein Pikkukakkosen ohjelmia. Lapsi fanittaa vuoroin Kaapoa ja Mikko Mallikasta, välillä on dinosaurus-vaihe.

Pelottavia juttuja

Muumi on kertakaikkisen hyvä mummonkin mielestä. Käy vaan niin ikävästi, että Mörkö pelästyttää pienen ihmisen. Aikuisen pitää tehdä ennakkotiedustelu onko kyseinen henkilö kuvissa. Lopulta lapsi kieltäytyy kokonaan katsomasta Muumeja. Samoin käy Myyrän kanssa. No ei haittaa, paljon on muuta tarjolla.

Liekö 3-vuotiaalla pelko-vaihe, koska noidat ja möröt pesiytyvät oman kodin nurkkiin. Toisaalta lapsi uskaltaa katsoa mummon mielestä todella hurjia videoita. Lapsi käsittelee pelon tunnetta omalla tavallaan.

Satuja

Vähitellen aletaan lähestyä satuvaihetta. Hanhiemon satuaarre on hyvä johdanto perinteisiin satuihin. Punahilkka, Ruma ankanpoikanen, Kolme pientä porsasta ja monet muut löytyvät tarpeeksi lyhyinä versioina, joihin pieni kuuntelija jaksaa keskittyä.

Muistelemme niitä toisinaan yhdessä ilman kirjaakin. Lapsi osaa kertoa jo omin sanoin ja ottaa tarinoita mielikuvitusleikkeihinsä. Mummo saa olla vuoroin susi ja isoäiti, lapsi tietysti Punahilkka.

Sadut siis kiehtovat mielikuvitusta ja auttavat käsittelemään tunteita. Parhaimmissa klassikkosaduissa opettavuus, moralisointi ja tieto jäävät taka-alalle. Vaikka ne voivat sisältää pahoja asioita ja olla pelottavia, tärkeää lapselle niissä on hyvän voitto.

Pian seuraavat prinsessa-sadut. Lumikki, Tuhkimo ja Ruusunen (joka on nykyään Aurora) tulevat ensin. Mummo oppii, että heitä on paljon lisää. On Ariel (ennen Pieni Merenneito), Tiana ja Belle uusia tuttavuuksia. Disney on luonut laajan tuotannon näiden hahmojen ympärille.

Disney ja DVD

Mutta sitten räjähtää pommi: kuvaan astuu videoitu Tähkäpää. Pian seuraa Frozen lauluineen ja rekvisiittoineen. Kirjan rinnalle astuu entistä vahvemmin DVD ja oheistuotteet. Oikeasti mummo ei tykkää, mutta näinhän se sukupolvien kuilu alkaa revetä.

Lapsi näkee nukketeatteria, sirkusta ja lastenkonsertteja. Koska teatteritilanteet ovat joskus pelottaneet, käymme oikeissa elokuvissa vasta kun Hän on 4-vuotias. Näemme Muumin ja Risto Räppääjän valkokankaalla. Risto alkaa kiinnostaa kirjanakin.

Lapsesta on tullut isosisko alle 3-vuotiaana. Tätäkin asiaa hän käsittelee kirjan avulla. Kun kuopus kasvaa, esikoinen liikkuu tottuneesti taaperokirjojen ja prinsessajuttujen välillä. Pikkusisar saa kuitenkin enemmän vaikutteita isommalta, hänen kirjalliset mielenkiintonsa noudattavat osin esikoisen makua.

Kasvatustilanteita

Sisaruuteen, pelkoihin ja tunne-elämän käsittelyyn lapsi saa apua kirjoista. Samalla kun luemme, on hyvä keskustella lapsen omasta elämästä.

Mummon kullat ovat tyttöjä. Olen yrittänyt välttää roolimallien istuttamista, mutta arvelen, että mielenkiinto haarautuu tässä kohdin, noin 3-vuotiaana. Yritän muistella, mitä oma poikani kuunteli samassa iässä. Luonto ja eläimet vetivät häntä puoleensa enemmän kuin sadut kuninkaallisista.  Päinvastoin kuin monet tuntemani pikkupojat, hän ei ollut kovin kiinnostunut autoista, traktoreista tai urheilusta.  

Lukulistaa

Olen jättänyt tarkoituksella tekstissä mainitut prinsessakirjat luettelosta, mutta niitä löytyy runsaasti kirjakaupoista ja kirjastoista.

Hanhiemon satuaarre 32. p. WSOY 2010.

 

Tony Ross: Haluan oman teltan  

Buster  2007

(Suurin osa Tony Rossin kirjoista on ruotsiksi.)

Kristiina Louhi: Tomppa -kirjat

Maikki Harjanne Minttu ja Santtu -kirjat

Anneli Kautto: Veera-kirjat

Mauri Kunnas: Koiramäki-kirjat

-  Kasvatustilanteita:

Mauri Kunnas: Hui Kauhistus! Otava 18. p. 2015.

Anne Fine: Mörkö sängyn alla? Mäkelä 2015.

Eric Hill: Puppe saa pikkusiskon Otava 2013.

Ben Furman: Elina kesyttää Tiikerin. Lyhytterapiainstituutti 2001.

Richard Scarryn kuvakirjat, esim.  Eipäs-possu Tammi 2008.

Riikka Jäntti: Pikkuhiiri tuuliviiri. Tammi 2015.

Anneli Kanto: Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Karisto 2012.

Timo Parvela: Anna ja Antti, ei saa. WSOY 2002.

 Norbert Landa:  Anteeksi! Kustannus-Mäkelä 2009.

A.A. Milne: Nalle Puh-kirjat

Isompien kirjoja:

Astrid Lindgren: Peppi-kirjat

Gösta Knutson: Pekka Töpöhäntä

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä

-         --     Heinähattu ja Vilttitossu

Aikuisille:

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle. Ateena 2015.

Sirke Happonen: Muumi-opas.  SKS 2012.

Mervi Koski: Ulkomaisia satu- ja kuvakirjailijoita. 2 Avain 2011

Lastenkirjablogeja:

http://varikaspaiva.blogspot.fi/

http://www.lastenkirjahylly.blogspot.fi/search/label/kuvakirjat

iltasatu.org:  sähköinen lastensatujen foorumi, tekijänoikeuksista vapautuneita klassisia satuja ja sekä uusien lastenkirjojen sähköisiä versioita. Voi myös julkaista omia satuja.