Mummin tilkkuvakasta,
kesämökin takasta,
sateen kirjokaaresta,
kaukaisesta saaresta,
polunvarren kukasta,
sinisestä sukasta,
maailmasta suuresta,
oman korvan juuresta.
Sieltä sadut tulevat.
- Kaija Pakkanen
On alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että perheissä, joissa yhdessä lukeminen kuuluu iltarutiiniin, 1 – 6 -vuotiaan lapsen yöuni kesti puoli tuntia pitempään kuin perheissä, joissa lukemista ei harrastettu. (Unihiekkaa etsimässä. Duodecim up. 2014).
Sadun lukeminen on osa turvallista iltarutiinia. Iltasaduiksi mummo ja lapsi valitsevat rauhoittavia tarinoita, jännittävät jutut voimme säästää päivän muihin lukuhetkiin. Iltasatu voi olla kymmeniä kertoja luettu vanha juttu, jonka lapsi haluaa kuulla yhä uudestaan.
Tarinan pituuskin olisi suotavaa olla sopiva. Isomman lapsen kanssa luemme pitempiä juttuja jatkokertomuksina. Pieni kuuntelija ei aina malttaisi lopettaa satuhetkeä. Mummo on huomannut hyväksi sopia, mihin asti mennään, ja otetaanko sitten vielä yksi yleisön pyynnöstä.
Mummo on valinnut tähän iltasatujuttuun uusia suomalaisia satukirjoja, jotka sopivat leikki-ikäisistä koululaisiin. Liitän mukaan myös muutaman vanhemman kuvakirjan, jotka ovat osoittautuneet hyviksi iltalukemisiksi taaperoille ja leikki-ikäisille mummon lastenhuoneessa.
Pikku Kakkosen iltasatukirja
Juha Itkonen, Markus Kajo, Heli Laaksonen ja muita kirjoittajia, kuvitus Pia Sakki (WSOY 2019)
mukana cd, lukijana Pirkka-Pekka Petelius
Eläinaiheita on paljon, peloton hiiri, kettu ja kontiainen, pöllö Huhu. Perinteinen asetelma ja aihepiiri on sadussa Kolme tehtävää, jossa on henkilöinä seikkailevat prinssi ja jättiläinen.
Lasta viihdyttävät huumori ja sanaleikit: Ukko, joka eksyi sukkaan, Kana Anananas. Aikuislukijallekin on omat täkynsä kuten Satu oravan pyörästä ja Mies, jolle ei koskaan tapahtunut mitään.
Suomen lasten iltasadut*
On hyvä, että klassikkosatuja julkaistaan uusissa kokoelmissa, kun vanhat painokset ovat loppu. Kunnollinen klassikko on hyvä saada omaksi. Siitä on iloa vuosiksi.
Suomen lasten iltasadut -kirjaan on koottu valikoima tunnetuimpia satuja eri kokoelmista. Kirjassa on kolme osaa: Eläinsatuja, (esim. Ruma ankanpoikanen, Ketun kalansaalis, Leijona ja hiiri) Satuja kuninkaallisista (Sammakkoprinssi, Keisarin uudet vaatteet, Prinsessa ja herne) sekä Satuja tytöistä ja pojista, veijareista ja sankareista (Saapasjalkakissa, Peukalo-Liisa, Jaakko ja Pavunvarsi).
Kirjan tekstit ovat selkeitä ja kieli hyvää. Kuvitusta on juuri sopivasti, yksi sivun kokoinen kuva tarinaa kohden. Lapsi voi keskittyä pääasiaan eli tarinan kuunteluun.
Iltasadun lukutilanteessa kuvakirjat ovat siinä mielessä vaivalloisia, että lapsi joutuu pomppimaan sängyssä ylös katsomaan kuvia. Kuvakirjoja onkin helpompi lukea sylissä istuen.
Kaiken maailman eläinsadut*
(Toimittanut Katriina Kauppila ; kuvittanut Matti Pikkujämsä. Otava up. 2012)
Kaiken maailman eläinsadut -kirja on monikulttuurinen, kansansatuosastossa on tarinoiden alkuperämaa mainittu. Satuja on eri maanosista: mukana on intiaanisatuja, afrikkalainen tai arabialainen ja japanilainen satu. Suomalaisia kansansatuja on kaksi: Hiiri räätälinä ja Karhun kalanpyynti.
Kirjan toisessa osassa on perinteisiä satuja Grimmin veljeksiltä ja Aisopokselta.
Kolmas, uudempia eläinsatuja sisältävä osasto on kotimaisilta kirjailijoilta kuten Juha Itkoselta, Hannele Huovilta tai Kaija Pakkaselta. Itkonen muokkaa vanhoja kertomuksia, räätälin tilaustyö muuttuukin lopulta suuremmaksi tuotteeksi.
Samoin kuin Suomen lasten iltasaduissa kirjassa on lyhyitä ja pitkiä tekstejä sekä selkeät kuvasivut. Kieli tasokasta ja helppoa ääneen luettavaksi.
Kirjasta on saatavilla erikseen kaksi cd:tä: kansansadut ja periteiset sadut.
Kirjasta on saatavilla erikseen kaksi cd:tä: kansansadut ja periteiset sadut.
Rentoutuskirja
(Carl-Johan Forssén Ehrlin ; kuvitus: Irina Maununen ; suomentanut Ulla Lempinen, Otava 2015)
Kani joka tahtoi nukahtaa mainitaan maailman myydyimpänä iltasatukirjana. Kirjoittaja on ruotsalainen käyttäytymistieteilijä ja NPL-valmentaja. Teksti muistuttaa kovasti rentoutusäänitteiden sisältöä. Mukana on lukuohje haukotuksineen: osa tekstistä lausutaan hitaasti, osa voimakkaammin.
Tarinan eläinhahmot ja kertomus pikkupupun unen etsimisestä ovat mielenkiintoisia, mutta rentoutumisen käsite ja pitkät välipuheet ylittävät ihan pienen kuuntelijan mielenkiinnon. Oppaan anti lienee parasta, jos lapsi on isompi ja hän itse kokee nukahtamisensa vaikeaksi.
Kani-kirjan teksti voisi olla helpommin suuhun sopivaa, paikoitellen monimutkaisten lauseiden ääneen lukeminen vaatii harjoitusta. Kirjaa kannattaa kuitenkin kokeilla, vaikka mummon 5-vuotias koehenkilö ei antanut sille korkeita pisteitä. Aikuinen lukija nukahtaa takuuvarmasti lukusession päätteeksi.
Hyvän mielen iltalukemista
Hyvän mielen iltasatuja sisältää moderneja iltasatuja. Mummo ottaisi tämän kirjan vasta yli 5-vuotialle, koska useimmat aihepiirit sivuavat isompien lasten kokemusmaailmaa.
Osassa kertomuksista käsitellään konfliktitilanteita kuten riitaa perhepiirissä tai kiusaamista. Vaikka tarinat päättyvät sovintoon, lienee paikallaan harkita, onko aihe liian rankka juuri meidän mukelon korville juuri tänä iltana. Enemmän mielikuvitusta on esimerkiksi liikennevalo-sadussa, jossa liikennevalo kyllästyy toimimaan tavallisessa tehtävässään.
Tämä uusien satujen kokoelma sopii esi- ja kouluikäisille. Kirjan kuusi ensimmäistä kertomusta muodostavat yhtenäisemmän osan, päähenkilöinä noita Nelli ja peikko Veikko. Satuolentojen ja eläinhahmojen avulla on käsitelty eri aiheita kuten erilaisuus, ujous, tasa-arvo, jopa työttömyys.
Tarinoiden sanavarasto on runsasta, varsinkin adjektiiveja on paljon.
Kuvakirjoja, yökirjoja
Mikko Mallikas on aina hyvää iltalukemista. Tarinassa Mikko Mallikas oikuttelee on aiheena nukkumaanmeno. Mikko löytää lopulta nukuttamiseen väsähtäneen isänsä nukkumassa lattialta.
Nalle Puh kavereineen sopii hyvin taaperoikäisen ja isommankin lapsen iltaan. Kirjan tarinat ovat lyhyitä ja herttaisia kuten Nalle Puh aina. Kuvat ovat tuttua Puhin kuvitusta.
Hyvää yötä Herra Hakkarainen (Otava up. 2014)
seuraa herran unissakävelyä. Hakkarainen on ollut tuttavaperheessä koulupojan paras kirjakaveri vielä 9-vuotiaana.
näyttää monipolvisesti mitä tapahtuu yöllä. Lapsi pääsee tutustumaan tarinan myötä monenlaisiin ammatteihin. Molemmissa yökirjoissa on Kunnakselle tyypillinen yksityiskohtainen kuvitus, josta riittää katsomista ja keskustelua pitempäänkin kuin yhden iltasadun verran.
kertoo poikien yrityksestä nukuttaa yövieraaksi tullutta pikkuvauvaa kaikin tieteen ja säännöin ja maailman tylsimmän iltasadun voimin. Kirja on moniulotteinen tutkielma iltarutiineista ja unesta. Lapsi alkaa ymmärtää nukuttajan (usein tuskastuttavaa) näkökulmaa unen odotteluun. Nukutusyritys päättyy lähes samoin kuin Mikko Mallikkaan isän ilta, nukkumaan lattialle.
Tatun ja Patun huumori viehättää omalla tavallaan hyvin eri ikäisiä lapsia, joten kirjat palvelevat perheitä, jossa lasten ikähaitari vaihtelee pienistä leikki-ikäisestä koululaiseen. Mummo ei erityisesti pidä hahmojen ulkonäöstä, mutta lapsoset ovat eri mieltä – onneksi.
Otso-nalle ei halua kirjoittaa joulupukille, koska muistaa tehneensä monta pahaa kolttosta vuoden aikana. Hän söi hunajaa, ei pitänyt huonettaan siistinä eikä antanut kavereille leluja. Äiti ja isä ohjaavat hänet muistamaan hyviä tekoja:
Pukki ei pidä sinua tuhmana, vaikka joskus tekisit väärin. Hän huomaa hyvän - vaikkapa kun leivoit muffineja mielin määrin.
Joulusatuja: 24 satua joulun odotukseen
Tuutikki Tolonen - Liisa Kallio (Tammi 2013)
Joulukirjoja
Joulun satuseikkailu
Melanie Joyce ja muita (Gummerus 2019)
Melanie Joyce ja muita (Gummerus 2019)
Pukki ei pidä sinua tuhmana, vaikka joskus tekisit väärin. Hän huomaa hyvän - vaikkapa kun leivoit muffineja mielin määrin.
Kirjan kolmessa muussa talvisessa tarinassa pukki loukkaa varpaansa aattona, pikku pingviini etsii seikkailua ja prinsessa tapaa keijuja ja yksisarvinen.
Tuutikki Tolonen - Liisa Kallio (Tammi 2013)
Joulupukki ja noitarumpu
Mauri Kunnas (Otava 2015)
Ihan täysi tonttu
Tuula Korolainen - Virpi PennaLasten (Keskus 2015)
Mauri Kunnas (Otava 2015)
Ihan täysi tonttu
Tuula Korolainen - Virpi PennaLasten (Keskus 2015)
”Miten onnellista on rauhoittua illan tullen yhteiseen lukuhetkeen. Toivoisi, että kaikki lapset saisivat sen kokea” – Laila Hirvisaari
”Ennen nukkumaanmenoa luettavan iltasadun tai tarinan tulisi kuulua lapsen perusoikeuksiin” – Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle. Atena 2015
(*Olen saanut tähdellä merkityt Otavan kirjat kustantajalta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti