tiistai 8. joulukuuta 2015

Mummo lukee iltasadun

Mistä sadut tulevat
Mummin tilkkuvakasta,
kesämökin takasta,
sateen kirjokaaresta,
kaukaisesta saaresta,
polunvarren kukasta,
sinisestä sukasta,
maailmasta suuresta,
 oman korvan juuresta.
Sieltä sadut tulevat.
                 - Kaija Pakkanen

On alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että perheissä, joissa yhdessä lukeminen kuuluu iltarutiiniin, 1 – 6 -vuotiaan lapsen yöuni kesti puoli tuntia pitempään kuin perheissä, joissa lukemista ei harrastettu.  (Unihiekkaa etsimässä. Duodecim up. 2014).

Sadun lukeminen on osa turvallista iltarutiinia. Iltasaduiksi mummo ja lapsi valitsevat rauhoittavia tarinoita, jännittävät jutut voimme säästää päivän muihin lukuhetkiin. Iltasatu voi olla kymmeniä kertoja luettu vanha juttu, jonka lapsi haluaa kuulla yhä uudestaan.

Tarinan pituuskin olisi suotavaa olla sopiva. Isomman lapsen kanssa luemme pitempiä juttuja jatkokertomuksina. Pieni kuuntelija ei aina malttaisi lopettaa satuhetkeä. Mummo on huomannut hyväksi sopia, mihin asti mennään, ja otetaanko sitten vielä yksi yleisön pyynnöstä.

Mummo on valinnut tähän iltasatujuttuun uusia suomalaisia satukirjoja, jotka sopivat leikki-ikäisistä koululaisiin. Liitän mukaan myös muutaman vanhemman kuvakirjan, jotka ovat osoittautuneet hyviksi iltalukemisiksi taaperoille ja leikki-ikäisille mummon lastenhuoneessa.


Suomen lasten iltasadut*


 (Toimittaneet Laila Hirvisaari ja Anja Salokannel ; kuvittanut Emmi Jormalainen. Otava 2015. Osa kirjan tuotosta lahjoitetaan Lastensairaalan kirjaston perustamiseen).

On hyvä, että klassikkosatuja julkaistaan uusissa kokoelmissa, kun vanhat painokset ovat loppu. Kunnollinen klassikko on hyvä saada omaksi. Siitä on iloa vuosiksi.

Suomen lasten iltasadut -kirjaan on koottu valikoima tunnetuimpia satuja eri kokoelmista. Kirjassa on kolme osaa: Eläinsatuja, (esim. Ruma ankanpoikanen, Ketun kalansaalis, Leijona ja hiiri) Satuja kuninkaallisista (Sammakkoprinssi, Keisarin uudet vaatteet, Prinsessa ja herne) sekä Satuja tytöistä ja pojista, veijareista ja sankareista (Saapasjalkakissa, Peukalo-Liisa, Jaakko ja Pavunvarsi).

Kirjan tekstit ovat selkeitä ja kieli hyvää. Kuvitusta on juuri sopivasti, yksi sivun kokoinen kuva tarinaa kohden. Lapsi voi keskittyä pääasiaan eli tarinan kuunteluun.

Iltasadun lukutilanteessa kuvakirjat ovat siinä mielessä vaivalloisia, että lapsi joutuu pomppimaan sängyssä ylös katsomaan kuvia. Kuvakirjoja onkin helpompi lukea sylissä istuen.


Kaiken maailman eläinsadut*

(Toimittanut Katriina Kauppila ; kuvittanut Matti Pikkujämsä. Otava up. 2012)

Kaiken maailman eläinsadut -kirja on monikulttuurinen, kansansatuosastossa on tarinoiden alkuperämaa mainittu. Satuja on eri maanosista: mukana on intiaanisatuja, afrikkalainen tai arabialainen ja japanilainen satu. Suomalaisia kansansatuja on kaksi: Hiiri räätälinä ja Karhun kalanpyynti.

Kirjan toisessa osassa on perinteisiä satuja Grimmin veljeksiltä ja Aisopokselta.

Kolmas, uudempia eläinsatuja sisältävä osasto on kotimaisilta kirjailijoilta kuten Juha Itkoselta, Hannele Huovilta tai Kaija Pakkaselta. Itkonen muokkaa vanhoja kertomuksia, räätälin tilaustyö muuttuukin lopulta suuremmaksi tuotteeksi.
Samoin kuin Suomen lasten iltasaduissa kirjassa on lyhyitä ja pitkiä tekstejä sekä selkeät kuvasivut. Kieli tasokasta ja helppoa ääneen luettavaksi.

Kirjasta on saatavilla erikseen kaksi cd:tä: kansansadut ja periteiset sadut.

Rentoutuskirja

Kani joka tahtoi nukahtaa: nukutussatu kaikille iltakukkujille*
(Carl-Johan Forssén Ehrlin ; kuvitus: Irina Maununen ; suomentanut Ulla Lempinen, Otava 2015)

Kani joka tahtoi nukahtaa mainitaan maailman myydyimpänä iltasatukirjana. Kirjoittaja on ruotsalainen käyttäytymistieteilijä ja NPL-valmentaja. Teksti muistuttaa kovasti rentoutusäänitteiden sisältöä. Mukana on lukuohje haukotuksineen: osa tekstistä lausutaan hitaasti, osa voimakkaammin.

Tarinan eläinhahmot ja kertomus pikkupupun unen etsimisestä ovat mielenkiintoisia, mutta rentoutumisen käsite ja pitkät välipuheet ylittävät ihan pienen kuuntelijan mielenkiinnon. Oppaan anti lienee parasta, jos lapsi on isompi ja hän itse kokee nukahtamisensa vaikeaksi.

Kani-kirjan teksti voisi olla helpommin suuhun sopivaa, paikoitellen monimutkaisten lauseiden ääneen lukeminen vaatii harjoitusta. Kirjaa kannattaa kuitenkin kokeilla, vaikka mummon 5-vuotias koehenkilö ei antanut sille korkeita pisteitä. Aikuinen lukija nukahtaa takuuvarmasti lukusession päätteeksi.

Hyvän mielen iltalukemista

Hyvän mielen iltasatuja (Timo Parvela , kuvittanut Virpi Penna. WSOY 2012)

Hyvän mielen iltasatuja sisältää moderneja iltasatuja. Mummo ottaisi tämän kirjan vasta yli 5-vuotialle, koska useimmat aihepiirit sivuavat isompien lasten kokemusmaailmaa.

 Osassa kertomuksista käsitellään konfliktitilanteita kuten riitaa perhepiirissä tai kiusaamista. Vaikka tarinat päättyvät sovintoon, lienee paikallaan harkita, onko aihe liian rankka juuri meidän mukelon korville juuri tänä iltana. Enemmän mielikuvitusta on esimerkiksi liikennevalo-sadussa, jossa liikennevalo kyllästyy toimimaan tavallisessa tehtävässään.

Iltasatuja unettomille  (Mervi Suutari, Matilda Tuure. Sunkirja 2015)

Tämä uusien satujen kokoelma sopii esi- ja kouluikäisille. Kirjan kuusi ensimmäistä kertomusta muodostavat yhtenäisemmän osan, päähenkilöinä noita Nelli ja peikko Veikko. Satuolentojen ja eläinhahmojen avulla on käsitelty eri aiheita kuten erilaisuus, ujous, tasa-arvo, jopa työttömyys.

Tarinoiden sanavarasto on runsasta, varsinkin adjektiiveja on paljon. 

Kuvakirjoja, yökirjoja

Mikko Mallikkaan parhaat tarinat (Gunilla Bergström ; suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi 2014)
Mikko Mallikas on aina hyvää iltalukemista. Tarinassa Mikko Mallikas oikuttelee on aiheena nukkumaanmeno. Mikko löytää lopulta nukuttamiseen väsähtäneen isänsä nukkumassa lattialta.




Nalle Puhin pieniä iltasatuja (suomennos Teresa Toikka. Sanoma Magazines Finland  2011)

Nalle Puh kavereineen sopii hyvin taaperoikäisen ja isommankin lapsen iltaan. Kirjan tarinat ovat lyhyitä ja herttaisia kuten Nalle Puh aina. Kuvat ovat tuttua Puhin kuvitusta.


Mauri Kunnakselta on paljon iltakirjoiksi sopivaa. Herra Hakkarainen nukkuu (Otava 2013)  on mainio haitarikirja ihan pienempien iltarutiineihin. Hampaiden harjaus on ruvennut kiinnostamaan taaperoa Hakkaraisen esimerkin innoittamana.

Hyvää yötä Herra Hakkarainen (Otava up. 2014) 
seuraa herran unissakävelyä. Hakkarainen on ollut tuttavaperheessä koulupojan paras kirjakaveri vielä 9-vuotiaana.

Kunnaksen Yökirja (Otava up. 2010) 
näyttää monipolvisesti mitä tapahtuu yöllä. Lapsi pääsee tutustumaan tarinan myötä monenlaisiin ammatteihin. Molemmissa yökirjoissa on Kunnakselle tyypillinen yksityiskohtainen kuvitus, josta riittää katsomista ja keskustelua pitempäänkin kuin yhden iltasadun verran.




Tatun ja Patun Outo unikirja  (Aino Havukainen, Sami Toivonen. Otava 2008)
kertoo poikien yrityksestä nukuttaa yövieraaksi tullutta pikkuvauvaa kaikin tieteen ja säännöin ja maailman tylsimmän iltasadun voimin. Kirja on moniulotteinen tutkielma iltarutiineista ja unesta. Lapsi alkaa ymmärtää nukuttajan (usein tuskastuttavaa) näkökulmaa unen odotteluun. Nukutusyritys päättyy lähes samoin kuin Mikko Mallikkaan isän ilta, nukkumaan lattialle.

Tatun ja Patun huumori viehättää omalla tavallaan hyvin eri ikäisiä lapsia, joten kirjat palvelevat perheitä, jossa lasten ikähaitari vaihtelee pienistä leikki-ikäisestä koululaiseen. Mummo ei erityisesti pidä hahmojen ulkonäöstä, mutta lapsoset ovat eri mieltä – onneksi.

Joulukirjoja

Vielä pari joulukirjaa:
Tuutikki Tolonen - Liisa Kallio: Joulusatuja: 24 satua joulun odotukseen. Tammi 2013. 
Mauri Kunnas: Joulupukki ja noitarumpu. Otava 2015

Tuula Korolainen - Virpi Penna: Ihan täysi tonttu: Lasten Keskus 2015




Miten onnellista on rauhoittua illan tullen yhteiseen lukuhetkeen. Toivoisi, että kaikki lapset saisivat sen kokea” – Laila Hirvisaari

”Ennen nukkumaanmenoa luettavan iltasadun tai tarinan tulisi kuulua lapsen perusoikeuksiin” – Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle. Atena 2015


(*Olen saanut tähdellä merkityt  Otavan kirjat kustantajalta.)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti