10 kirjaa Onni-pojan elämästä

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

Mummo ja pienet kaverinsa tutustuivat Onni-pojasta kertoviin kirjoihin Helsingissä Annantalolla. Siellä on meneillään näyttely, joka jatkuu kesäkuun loppupuolelle saakka.

Arjen sankari

Onni-pojat on tervetullut päivitys nykyaikaan lapsen arjesta kertovassa kotimaisessa lastenkirjallisuudessa. Muistamme takavuosien suursuosikit Teemu ja Minttu -sarjat.

Kirjat ovat kasvatustilanteita tukevia (esim. Onni-poika tahtoo kaiken, Onni-poika tahtoo pelata). Aikuinen voi saada apua kirjojen esimerkeistä toimiessaan arjen tilanteissa lapsensa kanssa.

Onni-poika –kirjasarjan tekijä Sanna Pellicioni on kuvittaja ja biologi. Hän on luonut kirjan ulkoasun yksinkertaisilla keinoilla. Sivujen iloiset taustavärit, sympaattiset pallopäiset hahmot ja isokokoinen pölkkyrjaimin toteutettu tekstaus ovat tyylikäs ratkaisu näissä lastenkirjoissa. 

Onni taaperona, Matkakirja, Kierrätyskirja

Onni-pojan puuhakas päivä kertoo sankarin taaperovaiheesta. Onni soittaa kattilarumpuja, leikkii hiekkalaatikolla ja ihmettelee ötököitä. Päivän toimet kuluvat aamupuurosta iltasatuun saakka.

Onni-pojan mahtavassa matkassa 

Onni ja perhe lähtevät serkun luo. Taivalta taitetaan lentokoneella ja junalla. Matkakohde on jossain Välimeren maassa. Onni pääsee rantalomalle.

Onni-pojan kierrätyskirja sisältää ympäristöasiaa mukavassa muodossa. Onni antaa kyytiä lastenhuoneen tavaravuorelle järjestämällä kirpputorin.

Mukana on askarteluvinkki. Isosta pahvilaatikosta syntyy laiva. Annantalon näyttelyssä on laatikkotalo, joka houkuttelee muksuja ryömimään sisään.

Jännittäviä aikoja Onni-poika

Seuraavaksi Onni-pojasta tulee isoveli. Käydään neuvolassa, äidin vatsa kasvaa ja laitetaan vauvan tarvikkeita valmiiksi. Pikkuveli syntyy, mutta ei osaakaan leikkiä. Onnin tunteet vaihtelevat, kun vauva vain huutaa. Isoveli pääsee äidin kanssa uimaan, ja vauvan hoidossa auttaminen tuntuukin jo mieluisemmalta. Myöhemmissä kirjoissa pikkuveli Olavi on mukana.

Onni-poika menee päiväkotiin.

Alkuinnostuksen jälkeen tulee päiviä, jolloin Onni ei halua päiväkotiin. Asiaa hoidetaan isän käsinukkeleikillä. Naapurin Viljo-pioka ja päiväkodin mukava ohjelma tempaavat Onnin mukaansa. Kohta hän ei malttaisi lähteä illalla kotiin.

Onni-poika kohtaa hirveän hirviön yöllisellä seikkailuretkellä naapurin Helmin perheen kanssa. Nähdään ehkä lepakko ja ainakin yöperhonen. Kotona lapset leikkivät haamuja, jonka jälkeen nukkuminen tuntuu pelottavalta. Äiti rauhoittelee kertomalla, että maapallon toisella puolella on päivä. Pian Onni vakuuttelee pikkuveljelle, että hirviöitä ei ole olemassa.

Tervetullut idea on ollut yhdistää useampi tarina samoihin kansiin.

Ensimmäiset kolme kirjaa, (Puuhakas päivä, Matkakirja ja Kierrätyskirja) ovat saaneet nimeksi Onni-pojan seikkailut. Seuraavat kolme osaa, (Isoveli, Päiväkoti ja Hirveä hirviö) on yhteisnimeltään Jännittäviä aikoja, Onni-poika. Kirjoja saa myös erillisinä.

Lisää Onnin elämästä

Viimeisimmät neljä Onni-poikaa on julkaistu yksittäisinä kirjoina.

Onni-poika saa uuden ystävän. Naapuriin muuttaa pakolaisperhe Iranista. Lasten leikit onnistuvat, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Pian löytyy myös yhteinen juhla.

Hyvää pääsiäistä, hyvää nowruzia!

Kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken vietetään synttäreitä. Makeansyönti on jäädä päälle. Esille tulee nykylapsen hukkuminen huonolaatuisiin, helposti rikkoutuviin leikkikaluihin. Perhe päätyy karsimaan tavaravuorta kierrättämällä.

Onni-poika menee mummolaan

Kirjassa Onni pääsee junamatkalle. Mummun kanssa on mukavaa puutarhakeinussa. Pappa vie Onnin luontoretkelle ja illalla saunotaan. Koti-ikäväkin käväisee mielessä.  Nukkuminen isovanhempien kanssa sujuu ongelmitta, ainakin Onnilla. Silti on mukava palata kotiin.

Onni-poika tykkää pelata

Nettipelaaminen askarruttaa monia vanhempia. Kirjan alussa Onni on sairaana ja saa pelata tietokonepelejä. Myös isä ja äiti innostuvat ja hieman koukuttuvatkin pelaamiseen. Onni-kirja asettuu sille kannalle, että lapselle määritellään tietty peliaika ja että vanhempien on syytä tutustua tietokonepelien sisältöön.

Mummon mietteitä

Annantalossa on
paljon kivaa!

Huomasin, että Onni-poika –kirjoissa vanhempien rooli on korostetusti mukana. Aikuiset ovat avainasemassa varhaisvuosina. He määrittelevät lapsen elämänpiirin ja myös kirjat, joita hänelle luetaan.

Etenkin poikien vanhempien, isovanhempien, kummien, tätien, setien, päiväkodin hoitajien, opettajien tulee olla valppaina näinä aikoina. Meidän tehtävämme on muuttaa parempaan suuntaan huolestuttavat tilastot poikien lukutaidon huononemisesta. Pikkupojille pitää lukea kirjoja, jotta heistä tulee lukevia isoja poikia ja lukevia aikuisia miehiä.

Mietin myös sitä, että jo pienten lasten lukeminen on sukupuolittunut. Tytöt lukevat kyllä kirjoja pojista, mutta harvemmin päinvastoin. Tarvitsisivatko pojat kirjallisuutta, jossa puhutaan enemmän tunteista. Tässä Onni-poika onnistuu oivallisesti.

Onni-poika on facebookissa

Kirjojen julkaisija on Minerva-kustannus.

Mummo lukee lapsoselle 2

Pikku-kakkosta ja kuvakirjoja

Taaperosta kasvaa leikki-ikäinen. Hän alkaa puhua, sanavarasto ja maailmankuva laajenevat.  Kuvakirjat ovat vielä kovaa kamaa.

Liikkuva kuva astuu kilpailemaan lapsen huomiosta.  Ensin tulee Teletapit ja lapsi on myyty. Pikku-kakkonen ja Muumi-videot tulevat perässä.

Kirjavalinnat seuraavat usein Pikkukakkosen ohjelmia. Lapsi fanittaa vuoroin Kaapoa ja Mikko Mallikasta, välillä on dinosaurus-vaihe.

Pelottavia juttuja

Muumi on kertakaikkisen hyvä mummonkin mielestä. Käy vaan niin ikävästi, että Mörkö pelästyttää pienen ihmisen. Aikuisen pitää tehdä ennakkotiedustelu onko kyseinen henkilö kuvissa. Lopulta lapsi kieltäytyy kokonaan katsomasta Muumeja. Samoin käy Myyrän kanssa. No ei haittaa, paljon on muuta tarjolla.

Liekö 3-vuotiaalla pelko-vaihe, koska noidat ja möröt pesiytyvät oman kodin nurkkiin. Toisaalta lapsi uskaltaa katsoa mummon mielestä todella hurjia videoita. Lapsi käsittelee pelon tunnetta omalla tavallaan.

Satuja

Vähitellen aletaan lähestyä satuvaihetta. Hanhiemon satuaarre on hyvä johdanto perinteisiin satuihin. Punahilkka, Ruma ankanpoikanen, Kolme pientä porsasta ja monet muut löytyvät tarpeeksi lyhyinä versioina, joihin pieni kuuntelija jaksaa keskittyä.

Muistelemme niitä toisinaan yhdessä ilman kirjaakin. Lapsi osaa kertoa jo omin sanoin ja ottaa tarinoita mielikuvitusleikkeihinsä. Mummo saa olla vuoroin susi ja isoäiti, lapsi tietysti Punahilkka.

Sadut siis kiehtovat mielikuvitusta ja auttavat käsittelemään tunteita. Parhaimmissa klassikkosaduissa opettavuus, moralisointi ja tieto jäävät taka-alalle. Vaikka ne voivat sisältää pahoja asioita ja olla pelottavia, tärkeää lapselle niissä on hyvän voitto.

Pian seuraavat prinsessa-sadut. Lumikki, Tuhkimo ja Ruusunen (joka on nykyään Aurora) tulevat ensin. Mummo oppii, että heitä on paljon lisää. On Ariel (ennen Pieni Merenneito), Tiana ja Belle uusia tuttavuuksia. Disney on luonut laajan tuotannon näiden hahmojen ympärille.

Disney ja DVD

Mutta sitten räjähtää pommi: kuvaan astuu videoitu Tähkäpää. Pian seuraa Frozen lauluineen ja rekvisiittoineen. Kirjan rinnalle astuu entistä vahvemmin DVD ja oheistuotteet. Oikeasti mummo ei tykkää, mutta näinhän se sukupolvien kuilu alkaa revetä.

Lapsi näkee nukketeatteria, sirkusta ja lastenkonsertteja. Koska teatteritilanteet ovat joskus pelottaneet, käymme oikeissa elokuvissa vasta kun Hän on 4-vuotias. Näemme Muumin ja Risto Räppääjän valkokankaalla. Risto alkaa kiinnostaa kirjanakin.

Lapsesta on tullut isosisko alle 3-vuotiaana. Tätäkin asiaa hän käsittelee kirjan avulla. Kun kuopus kasvaa, esikoinen liikkuu tottuneesti taaperokirjojen ja prinsessajuttujen välillä. Pikkusisar saa kuitenkin enemmän vaikutteita isommalta, hänen kirjalliset mielenkiintonsa noudattavat osin esikoisen makua.

Kasvatustilanteita

Sisaruuteen, pelkoihin ja tunne-elämän käsittelyyn lapsi saa apua kirjoista. Samalla kun luemme, on hyvä keskustella lapsen omasta elämästä.

Mummon kullat ovat tyttöjä. Olen yrittänyt välttää roolimallien istuttamista, mutta arvelen, että mielenkiinto haarautuu tässä kohdin, noin 3-vuotiaana. Yritän muistella, mitä oma poikani kuunteli samassa iässä. Luonto ja eläimet vetivät häntä puoleensa enemmän kuin sadut kuninkaallisista.  Päinvastoin kuin monet tuntemani pikkupojat, hän ei ollut kovin kiinnostunut autoista, traktoreista tai urheilusta.  

Lukulistaa

Olen jättänyt tarkoituksella tekstissä mainitut prinsessakirjat luettelosta, mutta niitä löytyy runsaasti kirjakaupoista ja kirjastoista.

Hanhiemon satuaarre 32. p. WSOY 2010.

 

Tony Ross: Haluan oman teltan  

Buster  2007

(Suurin osa Tony Rossin kirjoista on ruotsiksi.)

Kristiina Louhi: Tomppa -kirjat

Maikki Harjanne Minttu ja Santtu -kirjat

Anneli Kautto: Veera-kirjat

Mauri Kunnas: Koiramäki-kirjat

-  Kasvatustilanteita:

Mauri Kunnas: Hui Kauhistus! Otava 18. p. 2015.

Anne Fine: Mörkö sängyn alla? Mäkelä 2015.

Eric Hill: Puppe saa pikkusiskon Otava 2013.

Ben Furman: Elina kesyttää Tiikerin. Lyhytterapiainstituutti 2001.

Richard Scarryn kuvakirjat, esim.  Eipäs-possu Tammi 2008.

Riikka Jäntti: Pikkuhiiri tuuliviiri. Tammi 2015.

Anneli Kanto: Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Karisto 2012.

Timo Parvela: Anna ja Antti, ei saa. WSOY 2002.

 Norbert Landa:  Anteeksi! Kustannus-Mäkelä 2009.

A.A. Milne: Nalle Puh-kirjat

Isompien kirjoja:

Astrid Lindgren: Peppi-kirjat

Gösta Knutson: Pekka Töpöhäntä

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä

-         --     Heinähattu ja Vilttitossu

Aikuisille:

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle. Ateena 2015.

Sirke Happonen: Muumi-opas.  SKS 2012.

Mervi Koski: Ulkomaisia satu- ja kuvakirjailijoita. 2 Avain 2011

Lastenkirjablogeja:

http://varikaspaiva.blogspot.fi/

http://www.lastenkirjahylly.blogspot.fi/search/label/kuvakirjat

iltasatu.org:  sähköinen lastensatujen foorumi, tekijänoikeuksista vapautuneita klassisia satuja ja sekä uusien lastenkirjojen sähköisiä versioita. Voi myös julkaista omia satuja.