lauantai 9. tammikuuta 2016

Mummo kokkaa lapsosten kanssa


Lapset mukaan keittiöpuuhiin?


Innostaisiko se syömään kunnon ruokaa?

Nostaisiko mukanaolo lapsen itsetuntoa? 


Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa?


Mummo tunnustaa, että on laiska ja reseptikammoinen ruoanlaittaja  (ja kertoo siitä tarkemmin blogissa Arkinen Maatuska.) Hän ei aio siirtää tumpelointiaan lapsenlapsille, vaan tarttuu rohkeasti keittiöhommiin heidän kanssaan ja oppii samalla itsekin.

Äiti-ihmisenä mummo karkotti kakarat keittiöstä jaloissa pyörimästä. Mummona hän yrittää ottaa rauhallisesti. Nyt ei tavoitteena ole nopea helpotus nälkäiselle perheelle vaan kasvatustilanne. Tarkoitus on istuttaa pieniin päihin keittiöälyä, olkoon se heille perintönä elämän taipaleelle.

Mummon onneksi kokaamisesta lasten kanssa on tehty monta erilaista kirjaa. Nettireseptit ovat käteviä, kun haluaa löytää nopeasti jonkun tietyn ruokaohjeen. Lasten kanssa kokatessa painettu ruokaohje on parempi. Sen saa pöydälle kulhojen ja kippojen viereen. Lapsi näkee kuvasta lopputuloksen, (vaikka se ei aina ole lopputulos Mummon keittiössä).

Leipoen liikkeelle

Hilja, kakuntekijä Mervi Suutari, Matilda Tuure. Sunkirja 2014

Lapsoset ovat leiponeet mummon kanssa jo hyvin pieninä. Kaksivuotias kaataa mielellään valmiiksi mitatut sokerit ja jauhot kulhoon. Sekoittaminen alkaa sujua jo alle kolmivuotiaana. Mummo pitää kulhoa tiukasti paikoillaan, muuten voisi käydä hassusti.

Kananmunan rikkominen jätetään vielä aikuiselle, isolta siskolta sekin onnistuu valvovan silmän alla. Paras vaihe on, kun lapsi saa syödä taikinarippeet.
Hilja kakuntekijä ei ole varsinaisesti reseptikirja, mutta Hiljan tarina opettaa, että leipuri saa myös epäonnistua. Ja kuinka hienosti me epäonnistummekaan! Piparit palavat, kakku hajoaa.

Prinsessa leipurina

Prinsessojen keittokirja: 26 lumoavaa reseptiä, Anette Langholm, Suomen oloihin soveltanut Marita Suontausta. Sanoma Magazines Finland up. 2012

Mummo arveli, että kuninkaallinen esimerkki houkuttelisi kotiprinsessatkin keittiön saloihin. Lapset valitsivat kuvien perusteella timanttipullat. Heidän ylpeydellään ei ollut rajoja, kun esittelimme tuloksen vanhemmille.

Prinsessojen opas on pääasiassa herkkukirja, josta voi löytää juoma- tai leivontavihjeitä synttärikutsuja varten. Tässä opuksessa kakuntekijä ei kohtaa epäonnistumisia.


Apukokki ja Pikku kokit

Apukokin keittokirja, Miikka Järvinen, Maija Koski. Moreeni  2010.
Apukokki maailmalla. Schildt & Söderström  2015.
Pikku kokit, Erin & Tatum Quon. Mäkelä 2014.



Mummon salaisena taka-ajatuksena on parantaa lapsosten ruokahalua ja markkinoida terveellisiä kunnon aterioita. Sama tavoite on johtanut Apukokki-kirjojen tekemiseen. Lapsen osallistuminen ruuanlaittoon madaltaa kynnystä tutustua uusiin makuihin.

Sekä Apukokit että Pikkukokit -kirjat näyttävät selkeästi erilasilla väri- ja tekstikoodeilla, mitkä työvaiheet ovat lapsen, mitkä aikuisen ja mitkä yhdessä tehtäviä. Lapsi voi repiä salaattia tai pilkkoa vihanneksia ruokailuveitsellä. Yhdessä sekoitellaan ja lisätään aineksia. Aikuinen tekee vaativimmat ja vaarallisimmat osuudet. Tehtäviä voi toki soveltaa lapsen iän ja innostuksen mukaan.






Apukokkien suomalaisuus näkyy siinä, että reseptit ovat terveellisempiä kuin Pikkukokissa. Opitaan tekemään liha- kana- ja kalaruokia ja paljon salaatteja, jälkiruokia unohtamatta.

Apukokki Maailmalla sisältää hyvinkin eksoottisia reseptejä. Mummon ja lapsosten keittiössä voimakkaisiin mausteisiin tutustuminen on pakko lykätä tuonnemmaksi.

Samoin kuin Apukokissa Pikkukokin osuudet on esitetty värillisellä tekstillä. Piikukokkien ansioksi Mummo näkee reseptien yksinkertaisuuden, isokokoisen tekstityksen ja herkulliset kuvat. Lapsi innostui heti kirjan avattuaan tekemään vihannes- ja hedelmävartaita kirsikkatomaateista, kurkkuviipaleista ja ananaspaloista.

Pikkukokissa on lapsiystävällisiä makuja, jotka ovat tuttuja useimmille mukeloille. On pitsaa, lihapullia ja paljon pikku naposteltavaa, muffineja ja jäätelönameja. Pieni koululainen voi yksinkin tehdä välipaloja näiden ohjeiden avulla.

Iloinen keittokirja

Nam: lasten keittokirja, Katriina Luotonen & Jonna Kolari. Readme.fi 2015.

Lapsi ja aikuinen kokkaavat yhdessä myös Nam-kirjassa. Työvaiheet on numeroitu kahdella värillä, vihreä osoittavaa lapsen osuuden, punainen kuuluu aikuiselle tai koululaiselle aikuisen valvonnassa.

Värikäs isokokoinen präntti toimii hyvin keittiön työpöydällä.  Kuvitus on kaunista, etenkin suloinen pallero kokkihattu päässä.

Tekijät ovat ymmärtäneet lapsen mielikuvituksen: ruokalajeilla on hauskoja nimiä:Leppäkerttuleipä, Nakkihässäkkä, Lyttyperunat. Pitsan päälysteistä on rakennettu naamoja tai vesimelonista piikkisiili. Tarjoiluehdotuksiin on panostettu hienosti ja reseptien ravintoarvotkin ovat kohdallaan.

Isoisä keittiöviisas

Hei me kokataan, Mysi Lahtinen. Tammi 2013.

Isoisän kanssa kokkaavat jo kouluikäiset lapset. Reseptit ovat hyvin perinteisiä, on munakasta, lihapullia, köyhiä ritareita ja raparperikiisseliä. Parasta kirjassa on monet käytännön vinkit, miten keität uudet tai vanhat perunat, kaadat kuuman veden kattilasta,  saat kätevästi  irti sipulin kuoren tai  erottelet valkuaisen kananmunasta. Kyllähän mummo nämä tietää, mutta on eri juttu, tuleeko sitä kerrottua jälkikasvulle.

Lasten ja vaarin leppoisa tarina on mukavaa luettavaa.
Miinuspuolena voi sanoa kirjan pienen tekstin. Puna-vihreä kuvitus tekevät tukkoisen vaikutelman.

Kauhan varressa vanhoja tuttuja

Tassulan iloinen keittokirja, Mauri Kunnas. Otava 2012.

Koiramäki-kuvittaja on ehtinyt keittiöönkin, kuinkas muuten.
Tassulan keittokirja on kattava reseptikirja ja ohjeita on joka lähtöön. Menu on hyvin suomalaista perussettiä. Samoin kuin isoisän kokkausohjeissa, Tassula antaa kikkoja esimerkiksi sipulin kuorimiseen ja pilkkomiseen.

Hyvää kirjassa on myös pienet tietoiskuruudut, jotka sisältävät tarjoiluvinkkejä ja vaihtoehtoja. Kokenut apumummo voi jo edellisistä kirjoista viisastuneena jakaa tehtäviä itselleen ja lapsukaisille.

Tatu ja Patu, syömään!: käsikirja kaikille niille, jotka ovat joskus syöneet, syövät juuri nyt tai suunnittelevat syövänsä, Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Otava 2. p. 2014. 

Tatu ja Patu ottavat tyylilleen uskollisina humoristis-tutkivan asenteen kokkaamiseen ja ravintoon pöytätapoja unohtamatta.  Reseptejä löytyy myös. Hauska kirja isommille leikki- ja kouluikäisille (sekä aikuisille).


Vaihtoehto Piltti-soseille.

Pipsan keittokirja pienille ihmisille, Pipsa Hurmerinta. Tammi 2015.
Pipsa on tehnyt keittokirjallisen ruokaohjeita taaperon ensimmäisistä soseista leikki-ikäisen aterioihin. Oppaassa kokkaa mamma itse, ohjeissa on terveellistä luomuruokaa.

Vähän asian vierestä

Kun ruuasta on puhe, Mummo liittää vielä yhden kirjan tämän blogin jatkoksi.

Nakki lautasella: mistä ruoka tulee, Elina Lappalainen. Tammi 2015.

Kirjassa lapset ajelevat viljavainion ohi ja vierailevat eläinlääkärin kanssa navetassa, kanalassa, sikatilalla ja broilerikasvattamossa. Kananmunan hautominen ja pikkutiput kiinnostivat kovin Mummon koehenkilöitä.

Emme lähteneet keskustelemaan yksityiskohdista, miten eläimet päätyvät ravinnoksemme. Senkin asian kirja kertoo.

Lopuksi

Ruoan laittaminen haukkaa ison osan perheen ajasta iltasella. Porukalla kokkaaminen, siivous ja pihahommat lisäävät lasten ja vanhempien yhdessä olemista.

Sen sijaan että istuttaa lapsoset katsomaan lastenohjelmia ruoanlaiton ajaksi, heidät voisi houkutella avustamaan ainakin pöydän kattamisessa. Ja jos lasten häslääminen tuntuu liian hermostuttavalta arjen kiireessä, yhteiskokkaus saattaa sujua rennosti viikonloppuna.










 















3 kommenttia:

  1. Hei, lähetinkin sinulle kommenttia, ja painoin jo enteriä, kunnes huomasin ettet taida lonkkakirjoitusta enää päivittää. Siellä se teksti nyt kuitenkin on, pitkänpuoleinen vieläpä :D

    VastaaPoista
  2. Tämä mummo on ollut keittiössä pienestä pitäen. Loppusiivous tiskaamisineen ei ollut silloin sitä hauskinta hommaa, mutta se kuului asiaan. Hyvä oli että pistettiin tekemään kaikenlaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli sitä hyvää meidän sukupolven maalaisjärkeen perustuvaa kasvatusta. Omien lasteni kohdalla keittiötaitojen opettaminen kuuluu laajaan "olisi pitänyt" -osastoon. :( Mutta koskaan ei lie liian myöhäistä.

      Poista