Eskarista ekaluokalle - kirjoja kouluunmenijälle

Eskarista ekaluokalle  - Kirjoja kouluunmenijälle

Mummo on tirauttanut kyyneleen esikoulun päättäjäisissä.  Alamme etsiä kirjoja johdattamaan lapsosta ekalle luokalle.

Karoliina menee kouluun Tuula Kallioniemi teksti, Marita Maijala kuv. (Otava 2015)

Ensin löytyy Tuula Kallionniemen Karoliina. Se on sopiva jatko esikoulukirjalle, jonka lapsi on lukenut edellisenä syksynä. Mummolle Karoliina ja ystävänsä on uusi tuttavuus.

Hauskat  pikku novellit näyttävät kiinnostavan koulutulokasta. Karoliina viettää kesää, ui, käy huvipuistossa. Paras kaveri Lin tietää aina, kuinka asioiden pitäisi sujua, Karoliina ei.

Koulun aloitusta kuvaavassa osassa hän saa etukäteistietoja koulukurista. Ensimmäisenä varsinaisena koulupäivänä hän ei pysty noudattamaan koulun sääntöjä  (puheenvuoro pyydetään viittaamalla, pysytään omalla paikalla), mutta opettajan suhtautuminen villiin tyttöön on onneksi lempeää.
Uusi luokkakaveri aiheuttaa hetken hämminkiä Karoliinan ja Linin ystävyydelle.


Helena Bross; Emma Göthner Ekaluokkalaisen kirja
(Readme.fi  2018)

Hauskan tarinan lisäksi kirjassa on paljon tietoa kouluvuoden kulusta aina ensimmäisestä koulupäivästa kevätjuhlaan. Tätä kirjan voi lukea etukäteen ennen koulun alkua ja myöhemminkin vuoden aikana.

Kirjan henkilöinä joukko saman luokan tyttöjä ja poikia, jotka johdattavat lukijaa koululaisen arjessa kotona ja opintiellä.

Faktaa etsivälle eskarilaiselle tämä kirja on paras. 

Rapiseva reppu Tuula Kallioniemi ja Virpi Penna Sarja Kirjakärpänen (Otava 2022)

Pääkaupunkiseudun Helmet-kirjastot lahjoittavat
tämän kirjan alueen ekaluokkalaisille syksyllä 2022. 

Tuula Kallioniemen laajan lastenkirjavalikoiman uusin on täynnä vilskettä ensimmäisen koluupäivän tapahtumista. Samuel-poika nousee aamuvarhaisella odottamaan kouluunlähtöä. Matkaa taitetaan kaverin Saarnin kanssa. Saattajina ovat äiti ja Saarnin vaari. Opettaja Sini hakee oppilaat pihalta. Kun kyynelehtivät vanhemmat ovat poistuneet, luokassa aletaan tosi toimiin. Nimi sanotaan tömistysten kera, välkällä rehtori pelastaa oppilaan puusta.

Ruokailussa saa ottaa itse, vaikka kaikki ei suju kommelluksitta. Ope antaa kovasti odotetut aapiset, joita voi lukea myös takaperin. Paperilennokki osuu open nenään ja on parempi rauhoittua lukemaan vaikka runokirjaa. 

Ihan lopuksi  tutkitaan koulureppujen sisältöä. Moni on tuonut mukanaan ylimääräistä tavaraa, legoja, nukkeja ja jopa koiran luun. Yksi reppu alkaa rapista, sieltä löytyy kaikkien hämmästykseksi marsu. Ensimmäinen koulupäivä on onnellisesti ohi.

Lapsuuden rajamailla

Otto loikkaa ojan yli Johanna Venho, Marjo Nygård  (Kirjapaja 2011)

Oton kesä kuluu saaressa ja koulun alkua odotellessa.  Sieltä seuraa mukaan sinisiipinen uniperhonen, jonka matkaa kouluun repun taskussa.

Runollinen ja herkkä kuvaus sisältää sekoituksen lapsen mielikuvitusmaailmaa, jalkapallopelejä ja ystävyyttä.  

Kuvitus tukee hyvin tarinan sadunomaista tunnelmaa.

Muita suomalaisista pojista kertovia kirjoja joutui etsimään vanhemmasta tuotannosta.

Konsta eka A Tuula Kallioniemi teksti, Leena Lumme kuvat (Otava 2004).

Konstan koulutie alkaa. Alkujännitystä, pientä kiusaamista, kaikesta selvitään kaverien ja opettajan avulla.. Koulussa rakastutaan, myöhästytään, tehdään näytelmä ja oma kirjakin. Konsta saa vähän liiankin tehokkaan kummin viidenneltä luokalta, pääsee puheopetukseen, osallistuu urheilupäivään. 

Kirja on täynnä iloista huumoria, ikäviä asioita kaihtamatta. Päähenkilö Konsta on vilpitön lapsi. Hän ei lähde mukaan kiusaamiseen tai kovisten puhetyyliin. Toivon, ettei 12 vuotta sitten julkaistun kirjan maailma tunnu vanhanaikaiselta vielä tämän päivän koululaisesta (kännykätkin jo mainittu).

Moni ekan luokan opettaja on lukenut tätä tarinaa tunneillaan ja saanut oppilailta hyvää palautetta. Kirjan teksti on melko pitkä, joten kotonakin aikuisen on parasta lukea sitä ääneen.

Muutkin Konsta-kirjat ovat suositeltavaa luettavaa alaluokkalaisille. 

Koulu on kivaa, Konsta (Otava 2005)

Tämä jatko-osa kertoo Konstan ekaluokan kevätlukukaudesta. Molemmat ovat yhteispainoksena kirjassa Konstan kootut 1 (Otava 2011)


Koulun alkuun sijoittuu myös suursuosion saavuttanut Kallioniemen Riehurinne-sarja, jonka kirjat sopivat helppolukuisina myös lukemaan opetteleville.

Pikkuisen pelottaa

Mikko Mallikas menee kouluun Gunilla Bergström (Tammi 6. p. 2012) 



Kaikki lapset eivät jännitä puhumattakaan pelkää koulun aloittamista. Siksi koulupelosta puhuminen ei pitäisi olla korostetusti esillä, kun lapsen kanssa käsitellään koulun alkua.

Mikko Mallikas on hyvä koulujännityksen poistaja. Hän saa kuulla, että koulun alkaminen ja uusi luokka on pelottanut opettajaa enemmän kuin lapsia. Mikon äkillinen kiltteyskohtaus menee ohi ensimmäisen koulupäivän jälkeen.

Salla menee kouluun Ian Whybrow teksti, Rosie Reeve kuvat (Mäkelä 2010)

Kirja on hyvä esimerkki siitä, miten sopivalla kannustuksella lapsi oppii luottamaan omiin kykyihinsä ja jaksaa harjoitella sinnikkäästi uusia taitoja.

Sallaa pelottaa kouluun meno. Hän arvelee, ettei ole hyvä liikunnassa. Puhumattakaan, että osaisi kirjoittaa.  Hän ei osaa solmia kengännauhoja, ottaa palloa kiinni tai heittää kärrynpyörää. Äiti ja ystävä saavat hänet harjoittelemaan ahkerasti ja uskomaan, että hän on nopea oppimaan. Kun ensimmäinen koulupäivä koittaa, hän huomaa ettei opettaja huuda ja koulussa on sittenkin hauskaa.

Kiusaamista

Mini menee kouluun Christine Nöstlinger teksti C. N. nuorempi kuvat  (Arkki 2009)

Kiusaamisen käsittelemiseen etukäteen ennen koulun alkua voi suhtautua varovasti, jos se ei ole ollut aiemmin akuutti asia lapsen elämässä. Jos hän kuitenkin on kohdannut ikävää kohtelua, hänen voi olla tärkeää ymmärtää, että koulu saattaa antaa hänelle mahdollisuuden aloittaa sosiaaliset suhteet uudelta pöydältä.

Ikäisekseen kookas Mini on joutunut kuulemaan huomautuksia ulkonäöstään. Hän pelkää saman jatkuvan koulussa. Ensimmäisenä koulupäivänä asiat kääntyvät hyvään suuntaan. Hän saa hyvän ystävän pienikokoisesta Maxista. Koulussa on pari oppilasta, jotka ovat vielä pitempiä kuin Mini.

Pekka Töpöhäntä käy koulua  Gösta Knutssson teksti, Lisbeth Holmberg kuvat (Gummerus 2008)

Klassikkosarja Pekka Töpöhäntä on käsitellyt laajasti kiusaamista. Tässä kirjassa Monni perustaa koirakoulun ystävänsä Konstan kanssa ja jatkaa Pekan nimittelyä Pillin ja Pullan säestyksellä. Konstan jakama opetus on puutteellista. Pekka nimitetään opettajaksi ja Monni lankeaa omiin juoniinsa kuten aina ennenkin.

Tulossa uutuuskirja syksyllä: Totuuskeiju menee kouluun Matt Haig (Aula & Co 2020).
Kustantajan esitteen mukaan kirjassa käsitellään kiusaamisen voittamista.

Lasse koulutiellä

Lasse, ekaluokkalainen Anders Jacobsson - Sören Olsson 4. p. (Otava 2001)

Lasse menee koluun (sisältää osan Lasse tokaluokkalainen)

Parasta Lasse-kirjoissa on kuvaus koululuokasta, esimerkiksi tarina Oikeinkirjoitusta. Lasse suree pientä kirjoitusvirhettään. Opettaja lohduttavat sanat saavat hänet unohtamaan harminsa.

Kirjassa sivutaan varsinkin poikien koulussa kokemaa fyysistä uhkaa. Tilanteet ratkeavat onnellisesti päähenkilön kannalta, kuinka muuten voisi ollakaan.

Paikoin vanhentunutta slangia joutuu selittämään nykylapselle. Huonoa kirjassa on ikävä nimittely (typerä pentu, läskilöllö, roisto). Sellaista lapsi kuulee tarpeeksi livenäkin. Sitä ei toivoisi enää kirjojen vahvistavan.

Lisää klassikoita

Fedja-setä menee kouluun  Eduard Uspenski teksti, Gennadi Kalinovski kuvat  (Otava 1999)

Mummo muistaa, että Fedja oli lasten vanhempien suosikki. Aluksi kirjan lukeminen vaatii taustoittamista henkilöiden suhteen.

Fedja-sedän lisäksi kouluun menevät myös postinkataja Petshkin sekä kissa ja koira.

Kirjan on mielenkiintoinen maalaiselämän ja tietotekniikan yhdistelmä. Vaikka Internet on itsestäänselvyys tänä päivänä, kirjan kautta lapsilukija saa oivan luennon netin toimintaperiaatteista.

Mummo laittaa muutkin Fedja-kirjat lukulistalle. Muistoissa on aamuinen radioluenta joskus 70-luvun alussa, jota mummo kuunteli opiskelijaboksissa mielessään täysin muut asiat kuin tavallinen perhe-elämä. Fedja-äänikirjoja löytyy vielä ainakin Ylen Areenalta Tarmo Mannin lukemana. 

https://areena.yle.fi/podcastit/1-4506931

Pikku Vampyyri menee kouluun Joann Sfar (Arktinen banaani 2004)

Muistan, että lapsen äiti ja veljensä tykkäsivät lukea Pikku Vampyyreitä. Mummo ei tullut kurkistaneeksi kirjojen kansien sisään siinä vaiheessa ja yllättyy positiivisesti. Sarjakuvakirja ei ollekaan pelottava edes pikkusiskon mielestä.

Vampyyri kaipaa lapsiseuraa ja pyytää päästä kouluun. Hän kohtaa tyhjän luokkahuoneen, eläväthän vampyyrit yöllä. Pikku V. ratkaisee erään oppilaan tekemättä jääneet  koulutehtävät ja saa hänestä oikean ystävän.

Kirjan tekee mielenkiintoiseksi etenkin kuvitus. Lapsi määrittelee lyhyesti: ”Hassu ällötys”.

Eläinhahmoja

Didier Levy - Melanie Roubineau Bingo menee kouluun ja Bingo oppii kirjoittamaan (Tactic Games Oy 2018)

Bingo haluaa oppia lukemaan, koska haluaisi tietää, mitä koirankeksipaketissa lukee., Hän naamioituu ja muutaman yrittämän päästä hyväksytään oppilaaksi. Hän opiskelee matematiikkaa, syö ruokalassa ja tekee piirustuksen. Lyhyt teksti, helppo lukea itse.

Lukutaidon Bingo oppii vasta seuraavassa osassa. Bingosta tulee kirjailijakoira. Eläköön kirjat ja koulu! 

Kummankin kirjan lopussa on pieni tehtäväsivu.

Näistä kirjoissa on ranskalaista fiilistä.

Koira joka meni kouluun  Osmo Leivo, Jukka Lemmetty (BoD - Books on Demand  2014)

Näemmekö ja kuuntelemmeko lasta todella?

Koiraparka joutuu vahingossa oppivelvollisuuden piiriin. Aikuiselle kirja on kritiikki koulun byrokratiasta. Lapselle se antaa uskoa siitä, että hänkin selviää eri aineiden oppimisesta, kun koirakin onnistuu niissä.

Kuvakirjoja kevennykseksi

Pikkusisko pitkästyy kuunteluun. Luemme iltaisin muutamia kouluun liittyviä kuvakirjoja.

Ne kiinnostavat vielä tulevaa ekaluokkalistakin. Mummo huomaa hänen selailevan niitä joskus itsekseen.

Merirosvot eivät käy koulua Alan MCDonald kuvat Magda Brol (Mäkelä 2019)

Iloisen värikäs kuvakirja on otsikosta huolimatta koulumyönteinen. Merirosvopoika Joona on kyllästynyt jynssäämään laivan kantta ja tahtoo päästä kouluun. Perhe vastustaa ajatusta, koulussa on tylsää ja paljon sääntöjä. 

Joona lähtee matkaan papukaijan kanssa. Polly karkaa ja aiheuttaa hämmingin luokkahuoneessa. Kouluaineet, laulaminen, kuvien maalaaminen ja tarinan kuuntelu ovat niin hauskoja, että koko perhe änkeää seuraavana päivänä kouluun.

Tätä englannista käännettyä kirjaa voi lukea jo reilusti ennen koulun aloittamista. 

Osa kuvakirjoista on vanhoja klassikoita. Kirjastosta niitä onneksi vielä löytyy.

Puppe menee kouluun Eric Hill 6. p. (Otava 2016)

Puppe on seurannut lasta kurkistuskirjoina vauvasta asti. Vaikka tämä kirja on selvästi nuoremmille, leikkikouluun menijöille, se tuntuu turvallisesta silmäykseeltä pikkulapsen elämään, joka nyt on jäämässä taakse.

Barbapapan koulu Annette Tison teksti, Talus Taylor kuvat (Otava 6. p. 2008)

Tuttu kirjasarja, jossa Barbat perustavat koulun. Barbapapan kasvatuspedagogiikka muistuttaa Summerhilia.

Simo käy koulua Sharon Rentta  (Mäkelä 2011)

Tässä kirjassa sivutaan luokan sosiaalisiin suhteita. Simon luokalle tulee uusi oppilas, joka vie kaikkien huomion. Simo tulee kateelliseksi ja alkaa ”häiriköidä”. Tilanne laukeaa, kun Simo saakin uudesta oppilaasta ystävän.

Harri ja dinot menevät kouluun Ian Whybrow teksti, Adrian Raynolds kuvat (Mäkelä  2007)

Harrin ensimmäinen koulupäivä koittaa. Hän ei malta luopua dino-leluistaan vaan ottaa ne mukaansa. Koulussa hänellä on aluksi ankeaa, kun dinot ovat jääneet naulakkoon. Ne pääsevät mukaan luokkaan ja auttavat myös ujoa luokkatoveria voittamaan arkuutensa.

Pikku Ritari menee kouluun Jane Clarke  teksti, Jane Massey kuvat (Mäkelä 2012).

Pikku Ritari menee omaan kouluunsa päivällä. Hänen paras ystävänsä Pikku Lohikäärme käy lohikäärmekoulua yöllä. Koulu lisää kaverusten velvollisuuksia eikä heille jää yhteistä leikkiaikaa juuri lainkaan.

Koulussa he oppivat, mitä ritarin ja lohikäärmeen tulee tehdä, jos vastaan tulee prinsessa. Kun he yöllisellä retkellään kohtaavat prinsessan, tämä kertookin, ettei hän pelkää lohikäärmettä eikä häntä tarvitse ritarin pelastaa. Yhteistä leikkiaikaakin alkaa järjestyä.

Harjoituskirjoja

Minä, ekaluokkalainen Elina Vuori (Tactic Publishing 2016)

Vuosittain julkaistaan tehtäväkirjojen tyyppisiä oppaita koulun aloittamisesta. Niitä ei tavallisesti ole saatavissa kirjastoista.

Faktatietoa koulusta. Mitä tehdään aamulla, illalla? Mitä reppuun laitetaan?

Tietokirja

Sophia Danielson-Waters ja muita Pienen koululaisen kirja (Readme 2018)

Tiesittekö, että tervapääsky nukkuu lentäessään, kirahvi taas seisallaan?

Moni kouluun menijä on kiinnostunut tietokirjoista. Pienen koululaisen kirjassa on asiaa eläimistä, avaruudesta, eri maista, ihmiskehosta, historiasta ja paljon muusta.

Värejä ei ole säästetty runsaassa kuvituksessa. Tekstiä on sopivan vähän lukemaan aloittelevalle lapselle. 

Englanniksi

First day at Bug School  Sam Lloyd

(Bloomsbury 2016).

Hyvä kuvitus ja riimitys englanniksi. Oppiaineet on esitelty kivasti.

Kirjan voi kuunnella YouTubessa.

Linkki ei toimi kaikissa mobiililaitteissa. 

Videoita löytyy YouTubessa: https://youtu.be/AD9ybDUnUn8

Muitakin koulua käsitteleviä kirjoja on odottamassa: Timo Parvelan Ella-kirjat yms. yms. yms.



Jo lukemaan oppineelle tavukirjoja ja helppoa luettavaa 

https://mummolukee.blogspot.com/2017/10/tavukirjoja.html

Lastenkirjainstituutin  ONNET-tietokannasta voi etsiä asiasanojen avulla tietoa lastenkirjoista, joissa mennään kouluun tai esikouluun.

http://prettylib.erikoiskirjastot.fi/snki/lastenjanuorten.htm

Nettilöytönä lisää kouluun liittyvää lukemista seuraavasta linkistä:

https://hameenpiiri.mll.fi/@Bin/113357/KIRJOJAKOULUNALOITUKSESTAJAKOULUMAAILMASTA.pdf

Viisi villiä Virtasta

Mummon murhe

Mummo huolestuu, kun 6-vuotias haluaa katsoa telkkaria putkeen vaikka koko päivän. Ylen lastenohjelmat häviävät maksullisten ja mainoskanavien tuotannolle. Lapsi toteaa lakonisesti, että kirjat eivät kiinnosta häntä enää yhtään.

 Mummo miettii:

1. Onko hänen ristiretkensä kirjojen puolesta mennyt totaalisesti kiville? 

 2. Toisaalta, lapsen reaktio on aito ja hän uskaltaa sanoa sen.

3. Onko mummolla oikeutta vaatia, että kirjat kiinnostavat lasta, jos näin ei ole.

Kirjoja luetaan kyllä edelleen. Varsinkin iltasatu on suosittu numero lastenhuoneessa. Saahan siinä luvan valvoa vähän pitempään.

Veeran mukana eskariin

Kesän lopussa alkaa esikoulu lähestyä. Hommattaan eskarikirjoja. On uudempaa ja vanhempaa tuotantoa, osa jo ihan oikean kirjan näköisiä, osa kuvakirjoja.

Tapahtuu ihme: Löytyy Veera Virtasen esikoulu. Yllätys, yllätys, lapsi on kuunnellut sitä Youtubesta ja  osaa tarinan sanasta sanaan. Kirjaa luetaan koko ilta etu- ja takaperin.  Mummo taputtaa henkisiä käsiään tyytyväisenä.

(Kirjan luentaa ei löydy enää Youtubesta)

Veera on rohkea, hänellä on hyvä itsetunto. Hän ei jännitä esikoulua kuten monien muiden kirjojen lapset.

Ja vaikka hän kokee monta epäonnistumista ensimmäisen eskaripäivän aikana, hän pääsee niistä yli .

Mummo huomaa sattumalta, että Virtasia on enemmänkin. Hän varaa kirjastosta koko lastin ja vie ensin kolme opusta mukanaan lasten luo. Kirjat luetaan heti putkeen, uusintakierros päälle. Seuraavalla kerralla on naapurin poika mukana, taas luetaan samat tarinat moneen kertaan. 3-vuotia haluaa leikkiä Vilma Virtasta, petaa vuoteensakin, kun näkee miten siisti Virtasten tyttöjen huone on.

Kivaa kirjojen alussa on sivu, jossa luetellaan päähenkilön ominaisuuksia humoristiseen sävyyn.  Eskarilainen tahtoo tietysti olla Veera, jonka rooli vanhimpana on komentaa muita.

Rannalla rapakivellä

Vilma Virtanen ja uimataito. Vilmalla on taipumusta erityisherkkyyteen. Kiva kesäkirja, jossa lapset uivat luonnonvesissä.

Sarjan ensimmäinen kirja on melko perinteinen tarina uimaan oppimisesta. Huumoria ja hauskoja sattumuksia alkaa tulla enemmän jatko-osissa.

Tyttö-poika -jutut

Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Kirja tuo aika hätkähdyttävällä tavalla esille tyttöjen ja poikien arjen erilaisuuden vaatteissa, tavaroissa ja leikeissäkin. Lopussa pojat ja tytöt mahtuvat samaan leikkiin. Kirja purkaa roolimalleja mutta välttää saarnaamisen.

Kamala pikkusisko

Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Kuopus on kova huutamaan. Hän turvautuu puremiseen, jos asiat eivät suju. Ulos lähtiessä Helmi on varsinainen taistelupukeutuja.  Kirpputorilla joudutaan kaaokseen, kun hän ei saa lelua itselleen. Muut lapset ovat aluksi avuttomia hänen kanssaan. Vähitellen he keksivät kasvatuksellisia konsteja, jotka alkavat toimia. Apua siis aikuisellekin lukijalle.

Sisarkateutta

Perttu Virtanen ja kauhea kateus. Perttu on sisarussarjan keskimmäinen. Hän tuntee jäävänsä huomiotta. Tilanne kulminoituu siskon syntymäpäivänä. Perttu tuntee itsensä syrjityksi. Hän päättää kostaa muille ottamalla luvatta siskon pyörän käyttöön. Vilma löytää eksyneen karkulaisen itkemässä  ja polvet ruvella. Kotona Perttu pääsee huomion keskipisteeksi hurjalla tarinalla karkumatkasta.

IIk!

Paavo Virtanen ja pimeys. Pimeänpelkoa on käsitelty monissakin lastenkirjoissa. Virtasen Paavo näyttelee aluksi rohkeaa, mutta mielikuvitus saa hänetkin valtoihinsa pimeänä iltana. Pelastus tulee taas isompien sisarusten taholta.

Koira tulee taloon

Virtasen lapset ja pentu. Lapset tahtovat koiranpennun, jonka käytös on kaikkea muuta kuin ennakko-odotukset. Lasten mielenkiinto koiran hoitamiseen laantuu pian ja vanhemmat tahtovat palauttaa pennun takaisin. Neuvokkaat  Virtasen vekarat pitävät kokouksen ja jakavat koiranhoitotehtävät.

(Mummon huomautus: Toimii vain fiktiivisillä Virtasilla. Oikeassa elämässä koiran kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi lemmikiksi kuuluu aikuiselle.  
Päävasttuu hoitotehtävistä jää myös usein heille.)

Pikkuveli pulassa

Perttu Virtanen ja varkaus. Perttu Virtanen joutuu ikävään välikäteen rikottuaan siskonsa lelun. Hän turvautuu varkauteen. Tapahtumasta seuraa pelko ja omantunnon tuskat. Paavo tunnustaa rikkomuksensa ja asia käydään selvittämässä.

Virvon varvon

Vilma Virtanen virpomassa.  Lapset valmistautuvat pääsiäisen viettoon. Veera ei ota mukaansa Vilmaa, joka on laiskotellut, kun muut ovat keränneet pajunkissoja räntäsateessa.  Ujo Vilma rohkaistuu virpomismatkalle nuorempien sisarusten kanssa. Pieniä kommelluksia kolmikolle tulee matkalla eteen, lorukin muuttuu välillä.  Oven avaavat vihainen mummo, mukava täti koiransa kanssa ja väsynyt nuori mies.

Palmusunnuntain retki on kuvattu sydämellisellä huumorilla ja lasta ymmärtäen. Kirja on kiva johdatus supisuomalaiseen pääsiäisperinteeseen.

Virtaset huvipuistossa

Virtasilla on kiltteysviikot. Palkintona on tiedossa reissu huvipuistoon. Isommat lapset tekevät kotitöitä. Kuopuksen Kastehelmen tarvitsee olla vain kiltti. Ei kiukuttelua, karkin kerjäämistä kaupassa, temppuilua iltatoimissa. Ja hän yrittää kovasti.

Keltaiset lippalakit päässä perhe saapuu huvipuistoon. Lapset jakautuvat eri laitteisiin, Veera Kastehelmen vastuuhenkilönä. Pikkusisko on liian pieni hurjiin laitteisiin. Turhaa oli olla kiltti, kun pääsee vain possujunaan. Kastehelmi suuttuu, karkaa ja katoaa. Heittääpä suutuspäissään lippalakin veteen.

Veera hätääntyy, samoin koko perhe. Etenkin, kun keltainen hattu kelluu vedessä. Lopulta Kastehelmi löytyy. Hänkin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta vanhempien kanssa. 

Mummo ja lapsoset ovat vannoutuneita Virtas-faneja. Emme taaskaan pettyneet. Mekin menemme huvipuistoon kesäloman päätteeksi, vaikka emme ole olleet kovin ahkeria, kilttejä kyllä.

Kuka kiusaa Veeraa

Ekalukuokkalainen Veera joutuu kiusaamistilanteeseen. Alakoululaisten kulttuurissa tyttöjen ja poikien yhdessä leikkiminen on tabu, johon jo mummo aikoinaan törmäsi. 

Tuntien Veeran topakan luonteen hän selviää nopeasti vaikeuksista. Kun salaperäiset ilkeät kirjelaput ja tekstiviestit ilmestyvät, hän uskaltaa selvittää asiat puhumalla. 

Mummo tietää, että arkanahkainen lapsi voi jäädä keinottomaksi koulun arjessa. Ehkäpä kiusaamisesta kärsivä koululainen oivaltaa tätä sankari-Veeran tarinaa lukiessa varteenotettavan toimintamallin.

Reipaskin tahtoo syliin

Paavo Virtanen ja tauti Paavo on aina reipas ja terve. Sisaruksilla ja kavereilla on allergioita, laktoosi-intoleranssia, diabetesta sun muuta. Joskus Paavoa harmittaa, että häntä ei oteta syliin tai huomioida kuten muita. 

Mutta sitten iskee flunssa. Paavolle selviää, että sairastaminen ei olekaan kivaa vaan kovin yksinäistä ja
pelottavaakin vaikka muut lapset lohduttavat. Pian Paavo toipuu, mutta hän on saanut sylipaikan ja huolenpitoa osakseen. 

Tämä kirja sopii luettavaksi sairasvuoteen äärellä. Se antaa toivoa pienelle potilaalle pikaisesta parantumisesta. Kuten kaikissa Virtas-kirjoissa tässäkin on mukana suuria tunteita. 

Kokeneen kasvattajan viisautta

Virtasten kirjasarja on mummoikäisen Anneli Kannon rakkaudella ja suurella ymmärtämyksellä kirjoitettu tarinakokoelma. Tällaista elämä oli vielä 50-luvulla, isoimmat huolehtivat pienemmistä.  Vaikka lapsiluku ja perhemalli ei vastaa moniakaan nykyperheitä, pieni lukija voi löytää vertauskohtia omasta lähipiirinsä lapsista, serkuista, pihapiiristä tai tarhakavereista.

Mikä Virtasissa kiehtoo niin lasta kuin aikuistakin? Lapset eivät ole ylikilttejä, enemmänkin peppimäisen neuvokkaita. Virtaset ovat lasta voimaannuttavia kirjoja. Aikuista kirjat auttavat katsomaan lasta ymmärtävän huumorin silmälasien läpi.

Ne kuvat!

Kuvat ovat paljon tärkeämpiä nykylapselle kuin meille aikuisille, jotka olemme kasvaneet enemmän tarinan varassa. Noora Katon isokokoinen kuvitus on palvelee hyvin tekstiä. Jälki ei ole aina pikkusievää: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat –kirjassa isot tytöt on kuvattu hirviöiksi, kun he tapaavat veljensä sotkemassa huonettaan.

Huumori kukkii myös kuvissa: Perttu Virtasen kateus-kirjassa pehmolelu mukailee päähenkilön tunnetilaa.

Nyt sarjassa on ilmestynyt kymmenen kirjaa. Odotamme innolla seuraavaa kymmentä!

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

Mummo ja pienet kaverinsa tutustuivat Onni-pojasta kertoviin kirjoihin Helsingissä Annantalolla. Siellä on meneillään näyttely, joka jatkuu kesäkuun loppupuolelle saakka.

Arjen sankari

Onni-pojat on tervetullut päivitys nykyaikaan lapsen arjesta kertovassa kotimaisessa lastenkirjallisuudessa. Muistamme takavuosien suursuosikit Teemu ja Minttu -sarjat.

Kirjat ovat kasvatustilanteita tukevia (esim. Onni-poika tahtoo kaiken, Onni-poika tahtoo pelata). Aikuinen voi saada apua kirjojen esimerkeistä toimiessaan arjen tilanteissa lapsensa kanssa.

Onni-poika –kirjasarjan tekijä Sanna Pellicioni on kuvittaja ja biologi. Hän on luonut kirjan ulkoasun yksinkertaisilla keinoilla. Sivujen iloiset taustavärit, sympaattiset pallopäiset hahmot ja isokokoinen pölkkyrjaimin toteutettu tekstaus ovat tyylikäs ratkaisu näissä lastenkirjoissa. 

Onni taaperona, Matkakirja, Kierrätyskirja

Onni-pojan puuhakas päivä kertoo sankarin taaperovaiheesta. Onni soittaa kattilarumpuja, leikkii hiekkalaatikolla ja ihmettelee ötököitä. Päivän toimet kuluvat aamupuurosta iltasatuun saakka.

Onni-pojan mahtavassa matkassa 

Onni ja perhe lähtevät serkun luo. Taivalta taitetaan lentokoneella ja junalla. Matkakohde on jossain Välimeren maassa. Onni pääsee rantalomalle.

Onni-pojan kierrätyskirja sisältää ympäristöasiaa mukavassa muodossa. Onni antaa kyytiä lastenhuoneen tavaravuorelle järjestämällä kirpputorin.

Mukana on askarteluvinkki. Isosta pahvilaatikosta syntyy laiva. Annantalon näyttelyssä on laatikkotalo, joka houkuttelee muksuja ryömimään sisään.

Jännittäviä aikoja Onni-poika

Seuraavaksi Onni-pojasta tulee isoveli. Käydään neuvolassa, äidin vatsa kasvaa ja laitetaan vauvan tarvikkeita valmiiksi. Pikkuveli syntyy, mutta ei osaakaan leikkiä. Onnin tunteet vaihtelevat, kun vauva vain huutaa. Isoveli pääsee äidin kanssa uimaan, ja vauvan hoidossa auttaminen tuntuukin jo mieluisemmalta. Myöhemmissä kirjoissa pikkuveli Olavi on mukana.

Onni-poika menee päiväkotiin.

Alkuinnostuksen jälkeen tulee päiviä, jolloin Onni ei halua päiväkotiin. Asiaa hoidetaan isän käsinukkeleikillä. Naapurin Viljo-pioka ja päiväkodin mukava ohjelma tempaavat Onnin mukaansa. Kohta hän ei malttaisi lähteä illalla kotiin.

Onni-poika kohtaa hirveän hirviön yöllisellä seikkailuretkellä naapurin Helmin perheen kanssa. Nähdään ehkä lepakko ja ainakin yöperhonen. Kotona lapset leikkivät haamuja, jonka jälkeen nukkuminen tuntuu pelottavalta. Äiti rauhoittelee kertomalla, että maapallon toisella puolella on päivä. Pian Onni vakuuttelee pikkuveljelle, että hirviöitä ei ole olemassa.

Tervetullut idea on ollut yhdistää useampi tarina samoihin kansiin.

Ensimmäiset kolme kirjaa, (Puuhakas päivä, Matkakirja ja Kierrätyskirja) ovat saaneet nimeksi Onni-pojan seikkailut. Seuraavat kolme osaa, (Isoveli, Päiväkoti ja Hirveä hirviö) on yhteisnimeltään Jännittäviä aikoja, Onni-poika. Kirjoja saa myös erillisinä.

Lisää Onnin elämästä

Viimeisimmät neljä Onni-poikaa on julkaistu yksittäisinä kirjoina.

Onni-poika saa uuden ystävän. Naapuriin muuttaa pakolaisperhe Iranista. Lasten leikit onnistuvat, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Pian löytyy myös yhteinen juhla.

Hyvää pääsiäistä, hyvää nowruzia!

Kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken vietetään synttäreitä. Makeansyönti on jäädä päälle. Esille tulee nykylapsen hukkuminen huonolaatuisiin, helposti rikkoutuviin leikkikaluihin. Perhe päätyy karsimaan tavaravuorta kierrättämällä.

Onni-poika menee mummolaan

Kirjassa Onni pääsee junamatkalle. Mummun kanssa on mukavaa puutarhakeinussa. Pappa vie Onnin luontoretkelle ja illalla saunotaan. Koti-ikäväkin käväisee mielessä.  Nukkuminen isovanhempien kanssa sujuu ongelmitta, ainakin Onnilla. Silti on mukava palata kotiin.

Onni-poika tykkää pelata

Nettipelaaminen askarruttaa monia vanhempia. Kirjan alussa Onni on sairaana ja saa pelata tietokonepelejä. Myös isä ja äiti innostuvat ja hieman koukuttuvatkin pelaamiseen. Onni-kirja asettuu sille kannalle, että lapselle määritellään tietty peliaika ja että vanhempien on syytä tutustua tietokonepelien sisältöön.

Mummon mietteitä

Annantalossa on
paljon kivaa!

Huomasin, että Onni-poika –kirjoissa vanhempien rooli on korostetusti mukana. Aikuiset ovat avainasemassa varhaisvuosina. He määrittelevät lapsen elämänpiirin ja myös kirjat, joita hänelle luetaan.

Etenkin poikien vanhempien, isovanhempien, kummien, tätien, setien, päiväkodin hoitajien, opettajien tulee olla valppaina näinä aikoina. Meidän tehtävämme on muuttaa parempaan suuntaan huolestuttavat tilastot poikien lukutaidon huononemisesta. Pikkupojille pitää lukea kirjoja, jotta heistä tulee lukevia isoja poikia ja lukevia aikuisia miehiä.

Mietin myös sitä, että jo pienten lasten lukeminen on sukupuolittunut. Tytöt lukevat kyllä kirjoja pojista, mutta harvemmin päinvastoin. Tarvitsisivatko pojat kirjallisuutta, jossa puhutaan enemmän tunteista. Tässä Onni-poika onnistuu oivallisesti.

Onni-poika on facebookissa

Kirjojen julkaisija on Minerva-kustannus.