Viisi villiä Virtasta

Mummon murhe

Mummo huolestuu, kun 6-vuotias haluaa katsoa telkkaria putkeen vaikka koko päivän. Ylen lastenohjelmat häviävät maksullisten ja mainoskanavien tuotannolle. Lapsi toteaa lakonisesti, että kirjat eivät kiinnosta häntä enää yhtään.

 Mummo miettii:

1. Onko hänen ristiretkensä kirjojen puolesta mennyt totaalisesti kiville? 

 2. Toisaalta, lapsen reaktio on aito ja hän uskaltaa sanoa sen.

3. Onko mummolla oikeutta vaatia, että kirjat kiinnostavat lasta, jos näin ei ole.

Kirjoja luetaan kyllä edelleen. Varsinkin iltasatu on suosittu numero lastenhuoneessa. Saahan siinä luvan valvoa vähän pitempään.

Veeran mukana eskariin

Kesän lopussa alkaa esikoulu lähestyä. Hommattaan eskarikirjoja. On uudempaa ja vanhempaa tuotantoa, osa jo ihan oikean kirjan näköisiä, osa kuvakirjoja.

Tapahtuu ihme: Löytyy Veera Virtasen esikoulu. Yllätys, yllätys, lapsi on kuunnellut sitä Youtubesta ja  osaa tarinan sanasta sanaan. Kirjaa luetaan koko ilta etu- ja takaperin.  Mummo taputtaa henkisiä käsiään tyytyväisenä.

(Kirjan luentaa ei löydy enää Youtubesta)

Veera on rohkea, hänellä on hyvä itsetunto. Hän ei jännitä esikoulua kuten monien muiden kirjojen lapset.

Ja vaikka hän kokee monta epäonnistumista ensimmäisen eskaripäivän aikana, hän pääsee niistä yli .

Mummo huomaa sattumalta, että Virtasia on enemmänkin. Hän varaa kirjastosta koko lastin ja vie ensin kolme opusta mukanaan lasten luo. Kirjat luetaan heti putkeen, uusintakierros päälle. Seuraavalla kerralla on naapurin poika mukana, taas luetaan samat tarinat moneen kertaan. 3-vuotia haluaa leikkiä Vilma Virtasta, petaa vuoteensakin, kun näkee miten siisti Virtasten tyttöjen huone on.

Kivaa kirjojen alussa on sivu, jossa luetellaan päähenkilön ominaisuuksia humoristiseen sävyyn.  Eskarilainen tahtoo tietysti olla Veera, jonka rooli vanhimpana on komentaa muita.

Rannalla rapakivellä

Vilma Virtanen ja uimataito. Vilmalla on taipumusta erityisherkkyyteen. Kiva kesäkirja, jossa lapset uivat luonnonvesissä.

Sarjan ensimmäinen kirja on melko perinteinen tarina uimaan oppimisesta. Huumoria ja hauskoja sattumuksia alkaa tulla enemmän jatko-osissa.

Tyttö-poika -jutut

Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Kirja tuo aika hätkähdyttävällä tavalla esille tyttöjen ja poikien arjen erilaisuuden vaatteissa, tavaroissa ja leikeissäkin. Lopussa pojat ja tytöt mahtuvat samaan leikkiin. Kirja purkaa roolimalleja mutta välttää saarnaamisen.

Kamala pikkusisko

Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Kuopus on kova huutamaan. Hän turvautuu puremiseen, jos asiat eivät suju. Ulos lähtiessä Helmi on varsinainen taistelupukeutuja.  Kirpputorilla joudutaan kaaokseen, kun hän ei saa lelua itselleen. Muut lapset ovat aluksi avuttomia hänen kanssaan. Vähitellen he keksivät kasvatuksellisia konsteja, jotka alkavat toimia. Apua siis aikuisellekin lukijalle.

Sisarkateutta

Perttu Virtanen ja kauhea kateus. Perttu on sisarussarjan keskimmäinen. Hän tuntee jäävänsä huomiotta. Tilanne kulminoituu siskon syntymäpäivänä. Perttu tuntee itsensä syrjityksi. Hän päättää kostaa muille ottamalla luvatta siskon pyörän käyttöön. Vilma löytää eksyneen karkulaisen itkemässä  ja polvet ruvella. Kotona Perttu pääsee huomion keskipisteeksi hurjalla tarinalla karkumatkasta.

IIk!

Paavo Virtanen ja pimeys. Pimeänpelkoa on käsitelty monissakin lastenkirjoissa. Virtasen Paavo näyttelee aluksi rohkeaa, mutta mielikuvitus saa hänetkin valtoihinsa pimeänä iltana. Pelastus tulee taas isompien sisarusten taholta.

Koira tulee taloon

Virtasen lapset ja pentu. Lapset tahtovat koiranpennun, jonka käytös on kaikkea muuta kuin ennakko-odotukset. Lasten mielenkiinto koiran hoitamiseen laantuu pian ja vanhemmat tahtovat palauttaa pennun takaisin. Neuvokkaat  Virtasen vekarat pitävät kokouksen ja jakavat koiranhoitotehtävät.

(Mummon huomautus: Toimii vain fiktiivisillä Virtasilla. Oikeassa elämässä koiran kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi lemmikiksi kuuluu aikuiselle.  
Päävasttuu hoitotehtävistä jää myös usein heille.)

Pikkuveli pulassa

Perttu Virtanen ja varkaus. Perttu Virtanen joutuu ikävään välikäteen rikottuaan siskonsa lelun. Hän turvautuu varkauteen. Tapahtumasta seuraa pelko ja omantunnon tuskat. Paavo tunnustaa rikkomuksensa ja asia käydään selvittämässä.

Virvon varvon

Vilma Virtanen virpomassa.  Lapset valmistautuvat pääsiäisen viettoon. Veera ei ota mukaansa Vilmaa, joka on laiskotellut, kun muut ovat keränneet pajunkissoja räntäsateessa.  Ujo Vilma rohkaistuu virpomismatkalle nuorempien sisarusten kanssa. Pieniä kommelluksia kolmikolle tulee matkalla eteen, lorukin muuttuu välillä.  Oven avaavat vihainen mummo, mukava täti koiransa kanssa ja väsynyt nuori mies.

Palmusunnuntain retki on kuvattu sydämellisellä huumorilla ja lasta ymmärtäen. Kirja on kiva johdatus supisuomalaiseen pääsiäisperinteeseen.

Virtaset huvipuistossa

Virtasilla on kiltteysviikot. Palkintona on tiedossa reissu huvipuistoon. Isommat lapset tekevät kotitöitä. Kuopuksen Kastehelmen tarvitsee olla vain kiltti. Ei kiukuttelua, karkin kerjäämistä kaupassa, temppuilua iltatoimissa. Ja hän yrittää kovasti.

Keltaiset lippalakit päässä perhe saapuu huvipuistoon. Lapset jakautuvat eri laitteisiin, Veera Kastehelmen vastuuhenkilönä. Pikkusisko on liian pieni hurjiin laitteisiin. Turhaa oli olla kiltti, kun pääsee vain possujunaan. Kastehelmi suuttuu, karkaa ja katoaa. Heittääpä suutuspäissään lippalakin veteen.

Veera hätääntyy, samoin koko perhe. Etenkin, kun keltainen hattu kelluu vedessä. Lopulta Kastehelmi löytyy. Hänkin pääsee nauttimaan vauhdin hurmasta vanhempien kanssa. 

Mummo ja lapsoset ovat vannoutuneita Virtas-faneja. Emme taaskaan pettyneet. Mekin menemme huvipuistoon kesäloman päätteeksi, vaikka emme ole olleet kovin ahkeria, kilttejä kyllä.

Kuka kiusaa Veeraa

Ekalukuokkalainen Veera joutuu kiusaamistilanteeseen. Alakoululaisten kulttuurissa tyttöjen ja poikien yhdessä leikkiminen on tabu, johon jo mummo aikoinaan törmäsi. 

Tuntien Veeran topakan luonteen hän selviää nopeasti vaikeuksista. Kun salaperäiset ilkeät kirjelaput ja tekstiviestit ilmestyvät, hän uskaltaa selvittää asiat puhumalla. 

Mummo tietää, että arkanahkainen lapsi voi jäädä keinottomaksi koulun arjessa. Ehkäpä kiusaamisesta kärsivä koululainen oivaltaa tätä sankari-Veeran tarinaa lukiessa varteenotettavan toimintamallin.

Reipaskin tahtoo syliin

Paavo Virtanen ja tauti Paavo on aina reipas ja terve. Sisaruksilla ja kavereilla on allergioita, laktoosi-intoleranssia, diabetesta sun muuta. Joskus Paavoa harmittaa, että häntä ei oteta syliin tai huomioida kuten muita. 

Mutta sitten iskee flunssa. Paavolle selviää, että sairastaminen ei olekaan kivaa vaan kovin yksinäistä ja
pelottavaakin vaikka muut lapset lohduttavat. Pian Paavo toipuu, mutta hän on saanut sylipaikan ja huolenpitoa osakseen. 

Tämä kirja sopii luettavaksi sairasvuoteen äärellä. Se antaa toivoa pienelle potilaalle pikaisesta parantumisesta. Kuten kaikissa Virtas-kirjoissa tässäkin on mukana suuria tunteita. 

Kokeneen kasvattajan viisautta

Virtasten kirjasarja on mummoikäisen Anneli Kannon rakkaudella ja suurella ymmärtämyksellä kirjoitettu tarinakokoelma. Tällaista elämä oli vielä 50-luvulla, isoimmat huolehtivat pienemmistä.  Vaikka lapsiluku ja perhemalli ei vastaa moniakaan nykyperheitä, pieni lukija voi löytää vertauskohtia omasta lähipiirinsä lapsista, serkuista, pihapiiristä tai tarhakavereista.

Mikä Virtasissa kiehtoo niin lasta kuin aikuistakin? Lapset eivät ole ylikilttejä, enemmänkin peppimäisen neuvokkaita. Virtaset ovat lasta voimaannuttavia kirjoja. Aikuista kirjat auttavat katsomaan lasta ymmärtävän huumorin silmälasien läpi.

Ne kuvat!

Kuvat ovat paljon tärkeämpiä nykylapselle kuin meille aikuisille, jotka olemme kasvaneet enemmän tarinan varassa. Noora Katon isokokoinen kuvitus on palvelee hyvin tekstiä. Jälki ei ole aina pikkusievää: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat –kirjassa isot tytöt on kuvattu hirviöiksi, kun he tapaavat veljensä sotkemassa huonettaan.

Huumori kukkii myös kuvissa: Perttu Virtasen kateus-kirjassa pehmolelu mukailee päähenkilön tunnetilaa.

Nyt sarjassa on ilmestynyt kymmenen kirjaa. Odotamme innolla seuraavaa kymmentä!

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

Mummo ja pienet kaverinsa tutustuivat Onni-pojasta kertoviin kirjoihin Helsingissä Annantalolla. Siellä on meneillään näyttely, joka jatkuu kesäkuun loppupuolelle saakka.

Arjen sankari

Onni-pojat on tervetullut päivitys nykyaikaan lapsen arjesta kertovassa kotimaisessa lastenkirjallisuudessa. Muistamme takavuosien suursuosikit Teemu ja Minttu -sarjat.

Kirjat ovat kasvatustilanteita tukevia (esim. Onni-poika tahtoo kaiken, Onni-poika tahtoo pelata). Aikuinen voi saada apua kirjojen esimerkeistä toimiessaan arjen tilanteissa lapsensa kanssa.

Onni-poika –kirjasarjan tekijä Sanna Pellicioni on kuvittaja ja biologi. Hän on luonut kirjan ulkoasun yksinkertaisilla keinoilla. Sivujen iloiset taustavärit, sympaattiset pallopäiset hahmot ja isokokoinen pölkkyrjaimin toteutettu tekstaus ovat tyylikäs ratkaisu näissä lastenkirjoissa. 

Onni taaperona, Matkakirja, Kierrätyskirja

Onni-pojan puuhakas päivä kertoo sankarin taaperovaiheesta. Onni soittaa kattilarumpuja, leikkii hiekkalaatikolla ja ihmettelee ötököitä. Päivän toimet kuluvat aamupuurosta iltasatuun saakka.

Onni-pojan mahtavassa matkassa 

Onni ja perhe lähtevät serkun luo. Taivalta taitetaan lentokoneella ja junalla. Matkakohde on jossain Välimeren maassa. Onni pääsee rantalomalle.

Onni-pojan kierrätyskirja sisältää ympäristöasiaa mukavassa muodossa. Onni antaa kyytiä lastenhuoneen tavaravuorelle järjestämällä kirpputorin.

Mukana on askarteluvinkki. Isosta pahvilaatikosta syntyy laiva. Annantalon näyttelyssä on laatikkotalo, joka houkuttelee muksuja ryömimään sisään.

Jännittäviä aikoja Onni-poika

Seuraavaksi Onni-pojasta tulee isoveli. Käydään neuvolassa, äidin vatsa kasvaa ja laitetaan vauvan tarvikkeita valmiiksi. Pikkuveli syntyy, mutta ei osaakaan leikkiä. Onnin tunteet vaihtelevat, kun vauva vain huutaa. Isoveli pääsee äidin kanssa uimaan, ja vauvan hoidossa auttaminen tuntuukin jo mieluisemmalta. Myöhemmissä kirjoissa pikkuveli Olavi on mukana.

Onni-poika menee päiväkotiin.

Alkuinnostuksen jälkeen tulee päiviä, jolloin Onni ei halua päiväkotiin. Asiaa hoidetaan isän käsinukkeleikillä. Naapurin Viljo-pioka ja päiväkodin mukava ohjelma tempaavat Onnin mukaansa. Kohta hän ei malttaisi lähteä illalla kotiin.

Onni-poika kohtaa hirveän hirviön yöllisellä seikkailuretkellä naapurin Helmin perheen kanssa. Nähdään ehkä lepakko ja ainakin yöperhonen. Kotona lapset leikkivät haamuja, jonka jälkeen nukkuminen tuntuu pelottavalta. Äiti rauhoittelee kertomalla, että maapallon toisella puolella on päivä. Pian Onni vakuuttelee pikkuveljelle, että hirviöitä ei ole olemassa.

Tervetullut idea on ollut yhdistää useampi tarina samoihin kansiin.

Ensimmäiset kolme kirjaa, (Puuhakas päivä, Matkakirja ja Kierrätyskirja) ovat saaneet nimeksi Onni-pojan seikkailut. Seuraavat kolme osaa, (Isoveli, Päiväkoti ja Hirveä hirviö) on yhteisnimeltään Jännittäviä aikoja, Onni-poika. Kirjoja saa myös erillisinä.

Lisää Onnin elämästä

Viimeisimmät neljä Onni-poikaa on julkaistu yksittäisinä kirjoina.

Onni-poika saa uuden ystävän. Naapuriin muuttaa pakolaisperhe Iranista. Lasten leikit onnistuvat, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Pian löytyy myös yhteinen juhla.

Hyvää pääsiäistä, hyvää nowruzia!

Kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken vietetään synttäreitä. Makeansyönti on jäädä päälle. Esille tulee nykylapsen hukkuminen huonolaatuisiin, helposti rikkoutuviin leikkikaluihin. Perhe päätyy karsimaan tavaravuorta kierrättämällä.

Onni-poika menee mummolaan

Kirjassa Onni pääsee junamatkalle. Mummun kanssa on mukavaa puutarhakeinussa. Pappa vie Onnin luontoretkelle ja illalla saunotaan. Koti-ikäväkin käväisee mielessä.  Nukkuminen isovanhempien kanssa sujuu ongelmitta, ainakin Onnilla. Silti on mukava palata kotiin.

Onni-poika tykkää pelata

Nettipelaaminen askarruttaa monia vanhempia. Kirjan alussa Onni on sairaana ja saa pelata tietokonepelejä. Myös isä ja äiti innostuvat ja hieman koukuttuvatkin pelaamiseen. Onni-kirja asettuu sille kannalle, että lapselle määritellään tietty peliaika ja että vanhempien on syytä tutustua tietokonepelien sisältöön.

Mummon mietteitä

Annantalossa on
paljon kivaa!

Huomasin, että Onni-poika –kirjoissa vanhempien rooli on korostetusti mukana. Aikuiset ovat avainasemassa varhaisvuosina. He määrittelevät lapsen elämänpiirin ja myös kirjat, joita hänelle luetaan.

Etenkin poikien vanhempien, isovanhempien, kummien, tätien, setien, päiväkodin hoitajien, opettajien tulee olla valppaina näinä aikoina. Meidän tehtävämme on muuttaa parempaan suuntaan huolestuttavat tilastot poikien lukutaidon huononemisesta. Pikkupojille pitää lukea kirjoja, jotta heistä tulee lukevia isoja poikia ja lukevia aikuisia miehiä.

Mietin myös sitä, että jo pienten lasten lukeminen on sukupuolittunut. Tytöt lukevat kyllä kirjoja pojista, mutta harvemmin päinvastoin. Tarvitsisivatko pojat kirjallisuutta, jossa puhutaan enemmän tunteista. Tässä Onni-poika onnistuu oivallisesti.

Onni-poika on facebookissa

Kirjojen julkaisija on Minerva-kustannus.