perjantai 10. maaliskuuta 2017

Viisi villiä Virtasta


Mummon murhe

Mummo huolestuu, kun 6-vuotias katsoisi telkkaria koko päivän putkeen. Ylen lastenohjelmat häviävät maksullisten ja mainoskanavien tuotannolle. Lapsi toteaa lakonisesti, että kirjat eivät kiinnosta häntä enää yhtään.

 Mummo miettii:

1. Onko hänen ristiretkensä kirjojen puolesta mennyt totaalisesti kiville? 

 2. Toisaalta, lapsen reaktio on aito ja hän uskaltaa sanoa sen.

3. Onko mummolla oikeutta vaatia, että kirjat kiinnostavat lasta, jos näin ei ole.

Kirjoja luetaan kyllä edelleen. Varsinkin iltasatu on suosittu numero lastenhuoneessa. Saahan siinä luvan valvoa vähän pitempään.

Kesän lopussa alkaa esikoulu lähestyä. Hommattaan eskarikirjoja. On uudempaa ja vanhempaa tuotantoa, osa jo ihan oikean kirjan näköisiä, osa kuvakirjoja.
Tapahtuu ihme: Löytyy Veera Virtasen esikoulu. Yllätys, yllätys, lapsi on kuunnellut sitä youtubesta ja  osaa tarinan sanasta sanaan. Kirjaa luetaan koko ilta etu- ja takaperin.  Mummo taputtaa henkisiä käsiään tyytyväisenä.

Veera on rohkea, hänellä on hyvä itsetunto. Hän ei jännitä esikoulua kuten monien muiden kirjojen lapset.

Ja vaikka hän kokee monta epäonnistumista ensimmäisen eskaripäivän aikana, hän pääsee niistä yli .

Mummo huomaa sattumalta, että Virtasia on enemmänkin. Hän varaa kirjastosta koko lastin ja vie ensin kolme opusta mukanaan lasten luo. Kirjat luetaan heti putkeen, uusintakierros päälle. Seuraavalla kerralla on naapurin poika mukana, taas luetaan samat tarinat moneen kertaan. 3-vuotia haluaa leikkiä Vilma Virtasta, petaa vuoteensakin, kun näkee miten siisti Virtasten tyttöjen huone on.

Kivaa kirjojen alussa on sivu, jossa luetellaan päähenkilön ominaisuuksia humoristiseen sävyyn.  Eskarilainen tahtoo tietysti olla Veera, jonka rooli vanhimpana on komentaa muita.

Vilma Virtanen ja uimataito. Vilmalla on taipumusta erityisherkkyyteen. Kiva kesäkirja, jossa lapset uivat luonnonvesissä.

Sarjan ensimmäinen kirja on melko perinteinen tarina uimaan oppimisesta. Huumoria ja hauskoja sattumuksia alkaa tulla enemmän jatko-osissa.



Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Kirja tuo aika hätkähdyttävällä tavalla esille tyttöjen ja poikien arjen erilaisuuden vaatteissa, tavaroissa ja leikeissäkin. Lopussa pojat ja tytöt mahtuvat samaan leikkiin. Kirja purkaa roolimalleja, mutta välttää saarnaamisen.




Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Kuopus on kova huutamaan. Hän turvautuu puremiseen, jos asiat eivät suju. Ulos lähtiessä Helmi on varsinainen taistelupukeutuja.  Kirpputorilla joudutaan kaaokseen, kun hän ei saa lelua itselleen. Muut lapset ovat aluksi avuttomia hänen kanssaan. Vähitellen he keksivät kasvatuksellisia konsteja, jotka alkavat toimia. Apua siis aikuisellekin lukijalle.


Perttu Virtanen ja kauhea kateus. Perttu on sisarussarjan keskimmäinen. Hän tuntee jäävänsä huomiotta. Tilanne kulminoituu siskon syntymäpäivänä. Perttu tuntee itsensä syrjityksi. Hän päättää kostaa muille ottamalla luvatta siskon pyörän käyttöön. Vilma löytää eksyneen karkulaisen itkemässä  ja polvet ruvella. Kotona Perttu pääsee huomion keskipisteeksi hurjalla tarinalla karkumatkasta.



Paavo Virtanen ja pimeys. Pimeänpelkoa on käsitelty monissakin lastenkirjoissa. Virtasen Paavo näyttelee aluksi rohkeaa, mutta mielikuvitus saa hänetkin valtoihinsa pimeänä iltana. Pelastus tulee taas isompien sisarusten taholta.




Virtasen lapset ja pentu. Lapset tahtovat koiranpennun, jonka käytös on kaikkea muuta kuin ennakko-odotukset. Lasten mielenkiinto koiran hoitamiseen laantuu pian ja vanhemmat tahtovat palauttaa pennun takaisin. Neuvokkaat  Virtasen vekarat pitävät kokouksen ja jakavat koiranhoitotehtävät.

(Mummon huomautus: Toimii vain fiktiivisillä Virtasilla. Oikeassa elämässä koiran kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi lemmikiksi kuuluu aikuiselle.)

Perttu Virtanen ja varkaus. Perttu Virtanen joutuu ikävään välikäteen rikottuaan siskonsa lelun. Hän turvautuu varkauteen. Tapahtumasta seuraa pelko ja omantunnon tuskat. Paavo tunnustaa rikkomuksensa ja asia käydään selvittämässä.



Virvon varvon

Vilma Virtanen virpomassa. Uusimmassa Virtas-kirjassa lapset valmistautuvat pääsiäisen viettoon. Veera ei ota mukaansa Vilmaa, joka on laiskotellut, kun muut ovat keränneet pajunkissoja räntäsateessa.  Ujo Vilma rohkaistuu virpomismatkalle nuorempien sisarusten kanssa. Pieniä kommelluksia kolmikolle tulee matkalla eteen, lorukin muuttuu välillä.  Oven avaavat vihainen mummo, mukava täti koiransa kanssa ja väsynyt nuori mies.

Palmusunnuntain retki on kuvattu sydämellisellä huumorilla ja lasta ymmärtäen. Kirja on kiva johdatus supisuomalaiseen pääsiäisperinteeseen.

Kokeneen Kasvattajan viisautta


Virtasten kirjasarja on mummoikäisen rakkaudella ja suurella ymmärtämyksellä kirjoitettu tarinakokoelma. Tällaista elämä oli vielä 50-luvulla, isoimmat huolehtivat pienemmistä.  Vaikka lapsiluku ja perhemalli ei vastaa moniakaan nykyperheitä, pieni lukija voi löytää vertauskohtia omasta lähipiirinsä lapsista, serkuista, pihapiiristä tai tarhakavereista.

Mikä Virtasissa kiehtoo niin lasta kuin aikuistakin? Lapset eivät ole ylikilttejä, enemmänkin peppimäisen neuvokkaita. Virtaset ovat lasta voimaannuttavia kirjoja. Aikuista kirjat auttavat katsomaan lasta ymmärtävän huumorin silmälasien läpi.


Ne kuvat!

Kuvat ovat paljon tärkeämpiä nykylapselle kuin meille aikuisille, jotka olemme kasvaneet enemmän tarinan varassa. Noora Katon isokokoinen kuvitus on palvelee hyvin tekstiä. Jälki ei ole aina pikkusievää: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat –kirjassa isot tytöt on kuvattu hirviöiksi, kun he tapaavat veljensä sotkemassa huonettaan.

Huumori kukkii myös kuvissa: Perttu Virtasen kateus-kirjassa pehmolelu mukailee päähenkilön tunnetilaa.

Nyt sarjassa on ilmestynyt yhdeksän kirjaa. Odotamme innolla kymmenettä!





keskiviikko 4. toukokuuta 2016

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

Mummo ja pienet kaverinsa tutustuivat Onni-pojasta kertoviin kirjoihin Helsingissä Annantalolla. Siellä on meneillään näyttely, joka jatkuu kesäkuun loppupuolelle saakka.

Arjen sankari

Onni-pojat on tervetullut päivitys nykyaikaan lapsen arjesta kertovassa kotimaisessa lastenkirjallisuudessa. Muistamme takavuosien suursuosikit Teemu ja Minttu -sarjat.

Kirjat ovat kasvatustilanteita tukevia (esim. Onni-poika tahtoo kaiken, Onni-poika tahtoo pelata). Aikuinen voi saada apua kirjojen esimerkeistä toimiessaan arjen tilanteissa lapsensa kanssa.

Onni-poika –kirjasarjan tekijä Sanna Pellicioni on kuvittaja ja biologi. Hän on luonut kirjan ulkoasun yksinkeraisilla keinoilla. Sivujen iloiset taustavärit, sympaattiset pallopäiset hahmot ja isokokoinen pölkkyrjaimin toteutettu tekstaus ovat tyylikäs ratkaisu näissä lastenkirjoissa. 


Onni taaperona, Matkakirja, Kierrätyskirja

Onni-pojan puuhakas päivä kertoo sankarin taaperovaiheesta. Onni soittaa kattilarumpuja, leikkii hiekkalaatikolla ja ihmettelee ötököitä. Päivän toimet kuluvat aamupuurosta iltasatuun saakka.

Onni-pojan mahtavassa matkassa 
Onni ja perhe lähtevät serkun luo. Taivalta taitetaan lentokoneella ja junalla. Matkakohde on jossain Välimeren maassa. Onni pääsee rantalomalle.

Onni-pojan kierrätyskirja sisältää ympäristöasiaa mukavassa muodossa. Onni antaa kyytiä lastenhuoneen tavaravuorelle järjestämällä kirpputorin.

Mukana on askarteluvinkki. Isosta pahvilaatikosta syntyy laiva. Annantalon näyttelyssä on laatikkotalo, joka houkuttelee muksuja ryömimään sisään.

Jännittäviä aikoja Onni-poika

Seuraavaksi Onni-pojasta tulee isoveli. Käydään neuvolassa, äidin vatsa kasvaa ja laitetaan vauvan tarvikkeita valmiiksi. Pikkuveli syntyy, mutta ei osaakaan leikkiä. Onnin tunteet vaihtelevat, kun vauva vain huutaa. Isoveli pääsee äidin kanssa uimaan, ja vauvan hoidossa auttaminen tuntuukin jo mieluisemmalta. Myöhemmissä kirjoissa pikkuveli Olavi on mukana.

Onni-poika menee päiväkotiin.
Alkuinnostuksen jälkeen tulee päiviä, jolloin Onni ei halua päiväkotiin. Asiaa hoidetaan isän käsinukkeleikillä. Naapurin Viljo-poka ja päiväkodin mukava ohjelma tempaavat Onnin mukaansa. Kohta hän ei malttaisi lähteä illalla kotiin.


Onni-poika kohtaa hirveän hirviön yöllisellä seikkailuretkellä naapurin Helmin perheen kanssa. Nähdään ehkä lepakko ja ainakin yöperhonen. Kotona lapset leikkivät haamuja, jonka jälkeen nukkuminen tuntuu pelottavalta. Äiti rauhoittelee kertomalla, että maapallon toisella puolella on päivä. Pian Onni vakuuttelee pikkuveljelle, että hirviöitä ei ole olemassa.


Tervetullut idea on ollut yhdistää useampi tarina samoihin kansiin.

Ensimmäiset kolme kirjaa, (Puuhakas päivä, Matkakirja ja Kierrätyskirja) ovat saaneet nimeksi Onni-pojan seikkailut. Seuraavat kolme osaa, (Isoveli, Päiväkoti ja Hirveä hirviö) on yhteisnimeltään Jännittäviä aikoja, Onni-poika. Kirjoja saa myös erillisinä.



Lisää Onnin elämästä

Viimeisimmät neljä Onni-poikaa on julkaistu yksittäisinä kirjoina.
Onni-poika saa uuden ystävän. Naapuriin muuttaa pakolaisperhe Iranista. Lasten leikit onnistuvat, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Pian löytyy myös yhteinen juhla.

Hyvää pääsiäistä, hyvää nowruzia!


Kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken vietetään synttäreitä. Makeansyönti on jäädä päälle. Esille tulee nykylapsen hukkuminen huonolaatuisiin, helposti rikkoutuviin leikkikaluihin. Perhe päätyy karsimaan tavaravuorta kierrättämällä.




Onni-poika menee mummolaan
Kirjassa Onni pääsee junamatkalle. Mummun kanssa on mukavaa puutarhakeinussa. Pappa vie Onnin luontoretkelle ja illalla saunotaan. Koti-ikäväkin käväisee mielessä.  Nukkuminen isovanhempien kanssa sujuu ongelmitta, ainakin Onnilla. Silti on mukava palata kotiin.

Onni-poika tykkää pelata

Nettipelaaminen askarruttaa monia vanhempia. Kirjan alussa Onni on sairaana ja saa pelata tietokonepelejä. Myös isä ja äiti innostuvat ja hieman koukuttuvatkin pelaamiseen. Onni-kirja asettuu sille kannalle, että lapselle määritellään tietty peliaika ja että vanhempien on syytä tutustua tietokonepelien sisältöön.

Mummon mietteitä

Annantalossa on
paljon kivaa!
Huomasin, että Onni-poika –kirjoissa vanhempien rooli on korostetusti mukana. Aikuiset ovat avainasemassa varhaisvuosina. He määrittelevät lapsen elämänpiirin ja myös kirjat, joita hänelle luetaan.

Etenkin poikien vanhempien, isovanhempien, kummien, tätien, setien, päiväkodin hoitajien, opettajien tulee olla valppaina näinä aikoina. Meidän tehtävämme on muuttaa parempaan suuntaan huolestuttavat tilastot poikien lukutaidon huononemisesta. Pikkupojille pitää lukea kirjoja, jotta heistä tulee lukevia isoja poikia ja lukevia aikuisia miehiä.

Mietin myös sitä, että jo pienten lasten lukeminen on sukupuolittunut. Tytöt lukevat kyllä kirjoja pojista, mutta harvemmin päinvastoin. Tarvitsisivatko pojat kirjallisuutta, jossa otetaan puhutaan enemmän tunteista. Tässä Onni-poika onnistuu oivallisesti.



Onni-poika on facebookissa



Kirjojen julkaisija on Minerva-kustannus.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Mummo kokkaa lapsosten kanssa


Lapset mukaan keittiöpuuhiin?


Innostaisiko se syömään kunnon ruokaa?

Nostaisiko mukana olo lapsen itsetuntoa? 


Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa?


Mummo tunnustaa, että on laiska ja reseptikammoinen ruuanlaittaja  (ja kertoo siitä tarkemmin blogissa Arkinen Maatuska.) Hän ei aio siirtää tumpelointiaan lapsenlapsille, vaan tarttuu rohkeasti keittiöhommiin heidän kanssaan ja oppii samalla itsekin.

Äiti-ihmisenä mummo karkotti kakarat keittiöstä jaloissa pyörimästä. Mummona hän yrittää ottaa rauhallisesti. Nyt ei tavoitteena ole nopea helpotus nälkäiselle perheelle vaan kasvatustilanne. Tarkoitus on istuttaa pieniin päihin keittiöälyä, olkoon se heille perintönä elämän taipaleelle.

Mummon onneksi kokaamisesta lasten kanssa on tehty monta erilaista kirjaa. Nettireseptit ovat käteviä, kun haluaa löytää nopeasti jonkun tietyn ruokaohjeen. Lasten kanssa kokatessa painettu ruokaohjeen saa pöydälle kulhojen ja kippojen viereen. Lapsi näkee kuvasta lopputuloksen, (vaikka se ei aina ole lopputulos Mummon keittiössä).

Leipoen liikkeelle

Hilja, kakuntekijä Mervi Suutari, Matilda Tuure. Sunkirja 2014

Lapsoset ovat leiponeet mummon kanssa jo hyvin pieninä. Kaksivuotias kaataa mielellään valmiiksi mitatut sokerit ja jauhot kulhoon. Sekoittaminen alkaa sujua jo alle kolmivuotiaana. Mummo pitää kulhoa tiukasti paikoillaan, muuten voisi käydä hassusti.

Kananmunan rikkominen jätetään vielä aikuiselle, isolta siskolta sekin onnistuu valvovan silmän alla. Paras vaihe on, kun lapsi saa syödä taikinarippeet.
Hilja kakuntekijä ei ole varsinaisesti reseptikirja, mutta Hiljan tarina opettaa, että leipuri saa myös epäonnistua. Ja kuinka hienosti me epäonnistummekaan! Piparit palavat, kakku hajoaa.

Prinsessa leipurina

Prinsessojen keittokirja: 26 lumoavaa reseptiä, Anette Langholm, Suomen oloihin soveltanut Marita Suontausta. Sanoma Magazines Finland up. 2012

Mummo arveli, että kuninkaallinen esimerkki houkuttelisi kotiprinsessatkin keittiön saloihin. Lapset valitsivat kuvien perusteella timanttipullat. Heidän ylpeydellään ei ollut rajoja, kun esittelimme tuloksen vanhemmille.

Prinsessojen opas on pääasiassa herkkukirja, josta voi löytää juoma- tai leivontavihjeitä synttärikutsuja varten. Tässä opuksessa kakuntekijä ei kohtaa epäonnistumisia.


Apukokki ja Pikku kokit

Apukokin keittokirja, Miikka Järvinen, Maija Koski. Moreeni  2010.
Apukokki maailmalla. Schildt & Söderström  2015.
Pikku kokit, Erin & Tatum Quon. Mäkelä 2014.



Mummon salaisena taka-ajatuksena on parantaa lapsosten ruokahalua ja markkinoida terveellisiä kunnon aterioita. Sama tavoite on johtanut Apukokki-kirjojen tekemiseen. Lapsen osallistuminen ruuanlaittoon madaltaa kynnystä tutustua uusiin makuihin.

Sekä Apukokit että Pikkukokit -kirjat näyttävät selkeästi erilasilla väri- ka tekstikoodeilla , mitkä työvaiheet ovat lapsen, mitkä aikuisen ja mitkä yhdessä tehtäviä. Lapsi voi repiä salaattia tai pilkkoa vihanneksia ruokailuveitsellä. Yhdessä sekoitellaan ja lisätään aineksia. Aikuinen tekee vaativimmat ja vaarallisimmat osuudet. Tehtäviä voi toki soveltaa lapsen iän ja innostuksen mukaan.






Apukokkien suomalaisuus näkyy siinä, että reseptit ovat terveellisempiä kuin Pikkukokissa. Opitaan tekemään liha- kana- ja kalaruokia ja paljon salaatteja, jälkiruokia unohtamatta.

Apukokki Maailmalla sisältää hyvinkin eksoottisia reseptejä. Mummon ja lapsosten keittiössä voimakkaisiin mausteisiin tutustuminen on pakko lykätä tuonnemmaksi.

Samoin kuin Apukokissa Pikkukokin osuudet on esitetty värillisellä tekstillä. Piikukokkien ansioksi Mummo näkee reseptien yksinkertaisuuden, isokokoisen tekstityksen ja herkulliset kuvat. Lapsi innostui heti kirjan avattuaan tekemään vihannes- ja hedelmävartaita kirsikkatomaateista, kurkkuviipaleista ja ananaspaloista.

Pikkukokissa on lapsiystävällisiä makuja, jotka ovat tuttuja useimmille mukeloille. On pitsaa, lihapullia ja paljon pikku naposteltavaa, muffineja ja jäätelönameja. Pieni koululainen voi yksinkin tehdä välipaloja näiden ohjeiden avulla.

Iloinen keittokirja

Nam: lasten keittokirja, Katriina Luotonen & Jonna Kolari. Readme.fi 2015.

Lapsi ja aikuinen kokkaavat yhdessä myös Nam-kirjassa. Työvaiheet on numeroitu kahdella värillä, vihreä osoittavaa lapsen osuuden, punainen kuuluu aikuiselle tai koululaiselle aikuisen valvonnassa.

Värikäs isokokoinen präntti toimii hyvin keittiön työpöydällä.  Kuvitus on kaunista, etenkin suloinen pallero kokkihattu päässä.

Tekijät ovat ymmärtäneet lapsen mielikuvituksen: ruokalajeilla on hauskoja nimiä:Leppäkerttuleipä, Nakkihässäkkä, Lyttyperunat. Pitsan päälysteistä on rakennettu naamoja tai vesimelonista piikkisiili. Tarjoiluehdotuksiin on panostettu hienosti ja reseptien ravintoarvotkin ovat kohdallaan.

Isoisä keittiöviisas

Hei me kokataan, Mysi Lahtinen. Tammi 2013.

Isoisän kanssa kokkaavat jo kouluikäiset lapset. Reseptit ovat hyvin perinteisiä, on munakasta, lihapullia, köyhiä ritareita ja raparperikiisseliä. Parasta kirjassa on monet käytännön vinkit, miten keität uudet tai vanhat perunat, kaadat kuuman veden kattilasta,  saat kätevästi  irti sipulin kuoren tai  erottelet valkuaisen kananmunasta. Kyllähän mummo nämä tietää, mutta on eri juttu, tuleeko sitä kerrottua jälkikasvulle.

Lasten ja vaarin leppoisa tarina on mukavaa luettavaa.
Miinuspuolena voi sanoa kirjan pienen tekstin. Puna-vihreä kuvitus tekevät tukkoisen vaikutelman.

Kauhan varressa vanhoja tuttuja

Tassulan iloinen keittokirja, Mauri Kunnas. Otava 2012.

Koiramäki-kuvittaja on ehtinyt keittiöönkin, kuinkas muuten.
Tassulan keittokirja on kattava reseptikirja ja ohjeita on joka lähtöön. Menu on hyvin suomalaista perussettiä. Samoin kuin isoisän kokkausohjeissa, Tassula antaa kikkoja esimerkiksi sipulin kuorimiseen ja pilkkomiseen.

Hyvää kirjassa on myös pienet tietoiskuruudut, jotka sisältävät tarjoiluvinkkejä ja vaihtoehtoja. Kokenut apumummo voi jo edellisistä kirjoista viisastuneena jakaa tehtäviä itselleen ja lapsukaisille.

Tatu ja Patu, syömään!: käsikirja kaikille niille, jotka ovat joskus syöneet, syövät juuri nyt tai suunnittelevat syövänsä, Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Otava 2. p. 2014. 

Tatu ja Patu ottavat tyylilleen uskollisina humoristis-tutkivan asenteen kokkaamiseen ja ravintoon pöytätapoja unohtamatta.  Reseptejä löytyy myös. Hauska kirja isommille leikki- ja kouluikäisille (sekä aikuisille).


Vaihtoehto Piltti-soseille.

Pipsan keittokirja pienille ihmisille, Pipsa Hurmerinta. Tammi 2015.
Pipsa on tehnyt keittokirjallisen ruokaohjeita taaperon ensimmäisistä soseista leikki-ikäisen aterioihin. Oppaassa kokkaa mamma itse, ohjeissa on terveellistä luomuruokaa.

Vähän asian vierestä

Kun ruuasta on puhe, Mummo liittää vielä yhden kirjan tämän blogin jatkoksi.

Nakki lautasella: mistä ruoka tulee, Elina Lappalainen. Tammi 2015.

Kirjassa lapset ajelevat viljavainion ohi ja vierailevat eläinlääkärin kanssa navetassa, kanalassa, sikatilalla ja broilerikasvattamossa. Kananmunan hautominen ja pikkutiput kiinnostivat kovin Mummon koehenkilöitä.

Emme lähteneet keskustelemaan yksityiskohdista, miten eläimet päätyvät ravinnoksemme. Senkin asian kirja kertoo.

Lopuksi

Ruuan laittaminen haukkaa ison osan perheen ajasta iltasella. Porukalla ruuanlaitto, siivous ja pihahommat lisäävät lasten ja vanhempien yhdessä olemista.

Sen sijaan, että istuttaa lapsoset katsomaan lastenohjelmia ruuanlaiton ajaksi, heidät voisi houkutella avustamaan ainakin pöydän kattamisessa. Ja jos lasten häslääminen tuntuu liian hermostuttavalta arjen kiireessä, yhteiskokkaus saattaa sujua rennosti viikonloppuna.










 















tiistai 8. joulukuuta 2015

Mummo lukee iltasadun

Mistä sadut tulevat
Mummin tilkkuvakasta,
kesämökin takasta,
sateen kirjokaaresta,
kaukaisesta saaresta,
polunvarren kukasta,
sinisestä sukasta,
maailmasta suuresta,
 oman korvan juuresta.
Sieltä sadut tulevat.
                 - Kaija Pakkanen

On alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että perheissä, joissa yhdessä lukeminen kuuluu iltarutiiniin, 1 – 6 -vuotiaan lapsen yöuni kesti puoli tuntia pitempään kuin perheissä, joissa lukemista ei harrastettu.  (Unihiekkaa etsimässä. Duodecim up. 2014).

Sadun lukeminen on osa turvallista iltarutiinia. Iltasaduiksi mummo ja lapsi valitsevat rauhoittavia tarinoita, jännittävät jutut voimme säästää päivän muihin lukuhetkiin. Iltasatu voi olla kymmeniä kertoja luettu vanha juttu, jonka lapsi haluaa kuulla yhä uudestaan.

Tarinan pituuskin olisi suotavaa olla sopiva. Isomman lapsen kanssa luemme pitempiä juttuja jatkokertomuksina. Pieni kuuntelija ei aina malttaisi lopettaa satuhetkeä. Mummo on huomannut hyväksi sopia, mihin asti mennään, ja otetaanko sitten vielä yksi yleisön pyynnöstä.

Mummo on valinnut tähän iltasatujuttuun uusia suomalaisia satukirjoja, jotka sopivat leikki-ikäisistä koululaisiin. Liitän mukaan myös muutaman vanhemman kuvakirjan, jotka ovat osoittautuneet hyviksi iltalukemisiksi taaperoille ja leikki-ikäisille mummon lastenhuoneessa.


Suomen lasten iltasadut*


 (Toimittaneet Laila Hirvisaari ja Anja Salokannel ; kuvittanut Emmi Jormalainen. Otava 2015. Osa kirjan tuotosta lahjoitetaan Lastensairaalan kirjaston perustamiseen).

On hyvä, että klassikkosatuja julkaistaan uusissa kokoelmissa, kun vanhat painokset ovat loppu. Kunnollinen klassikko on hyvä saada omaksi. Siitä on iloa vuosiksi.

Suomen lasten iltasadut -kirjaan on koottu valikoima tunnetuimpia satuja eri kokoelmista. Kirjassa on kolme osaa: Eläinsatuja, (esim. Ruma ankanpoikanen, Ketun kalansaalis, Leijona ja hiiri) Satuja kuninkaallisista (Sammakkoprinssi, Keisarin uudet vaatteet, Prinsessa ja herne) sekä Satuja tytöistä ja pojista, veijareista ja sankareista (Saapasjalkakissa, Peukalo-Liisa, Jaakko ja Pavunvarsi).

Kirjan tekstit ovat selkeitä ja kieli hyvää. Kuvitusta on juuri sopivasti, yksi sivun kokoinen kuva tarinaa kohden. Lapsi voi keskittyä pääasiaan eli tarinan kuunteluun.

Iltasadun lukutilanteessa kuvakirjat ovat siinä mielessä vaivalloisia, että lapsi joutuu pomppimaan sängyssä ylös katsomaan kuvia. Kuvakirjoja onkin helpompi lukea sylissä istuen.
Eläinsatuja

Kaiken maailman eläinsadut*

(Toimittanut Katriina Kauppila ; kuvittanut Matti Pikkujämsä. Otava up. 2012)

Kaiken maailman eläinsadut -kirja on monikulttuurinen, kansansatuosastossa on tarinoiden alkuperämaa mainittu. Satuja on eri maanosista: mukana on intiaanisatuja, afrikkalainen tai arabialainen ja japanilainen satu. Suomalaisia kansansatuja on kaksi: Hiiri räätälinä ja Karhun kalanpyynti.

Kirjan toisessa osassa on perinteisiä satuja Grimmin veljeksiltä ja Aisopokselta.

Kolmas, uudempia eläinsatuja sisältävä osasto on kotimaisilta kirjailijoilta kuten Juha Itkoselta, Hannele Huovilta tai Kaija Pakkaselta. Itkonen muokkaa vanhoja kertomuksia, räätälin tilaustyö muuttuukin lopulta suuremmaksi tuotteeksi.
Samoin kuin Suomen lasten iltasaduissa kirjassa on lyhyitä ja pitkiä tekstejä sekä selkeät kuvasivut. Kieli tasokasta ja helppoa ääneen luettavaksi.

Kirjasta on saatavilla erikseen kaksi cd:tä: kansansadut ja periteiset sadut.

Rentoutuskirja

Kani joka tahtoi nukahtaa: nukutussatu kaikille iltakukkujille*
(Carl-Johan Forssén Ehrlin ; kuvitus: Irina Maununen ; suomentanut Ulla Lempinen, Otava 2015)

Kani joka tahtoi nukahtaa mainitaan maailman myydyimpänä iltasatukirjana. Kirjoittaja on ruotsalainen käyttäytymistieteilijä ja NPL-valmentaja. Teksti muistuttaa kovasti rentoutusäänitteiden sisältöä. Mukana on lukuohje haukotuksineen: osa tekstistä lausutaan hitaasti, osa voimakkaammin.

Tarinan eläinhahmot ja kertomus pikkupupun unen etsimisestä ovat mielenkiintoisia, mutta rentoutumisen käsite ja pitkät välipuheet ylittävät ihan pienen kuuntelijan mielenkiinnon. Oppaan anti lienee parasta, jos lapsi on isompi ja hän itse kokee nukahtamisensa vaikeaksi.

Kani-kirjan teksti voisi olla helpommin suuhun sopivaa, paikoitellen monimutkaisten lauseiden ääneen lukeminen vaatii harjoitusta. Kirjaa kannattaa kuitenkin kokeilla, vaikka mummon 5-vuotias koehenkilö ei antanut sille korkeita pisteitä. Aikuinen lukija nukahtaa takuuvarmasti lukusession päätteeksi.

Hyvän mielen iltalukemista

Hyvän mielen iltasatuja (Timo Parvela , kuvittanut Virpi Penna. WSOY 2012)

Hyvän mielen iltasatuja sisältää moderneja iltasatuja. Mummo ottaisi tämän kirjan vasta yli 5-vuotialle, koska useimmat aihepiirit sivuavat isompien lasten kokemusmaailmaa.

 Osassa kertomuksista käsitellään konfliktitilanteita kuten riitaa perhepiirissä tai kiusaamista. Vaikka tarinat päättyvät sovintoon, lienee paikallaan harkita, onko aihe liian rankka juuri meidän mukelon korville juuri tänä iltana. Enemmän mielikuvitusta on esimerkiksi liikennevalo-sadussa, jossa liikennevalo kyllästyy toimimaan tavallisessa tehtävässään.

Iltasatuja unettomille  (Mervi Suutari, Matilda Tuure. Sunkirja 2015)

Tämä uusien satujen kokoelma sopii esi- ja kouluikäisille. Kirjan kuusi ensimmäistä kertomusta muodostavat yhtenäisemmän osan, päähenkilöinä noita Nelli ja peikko Veikko. Satuolentojen ja eläinhahmojen avulla on käsitelty eri aiheita kuten erilaisuus, ujous, tasa-arvo, jopa työttömyys.

Tarinoiden sanavarasto on runsasta, varsinkin adjektiiveja on paljon. 

Kuvakirjoja, yökirjoja

Mikko Mallikkaan parhaat tarinat (Gunilla Bergström ; suomentanut Kaija Pakkanen. Tammi 2014)
Mikko Mallikas on aina hyvää iltalukemista. Tarinassa Mikko Mallikas oikuttelee on aiheena nukkumaanmeno. Mikko löytää lopulta nukuttamiseen väsähtäneen isänsä nukkumassa lattialta.




Nalle Puhin pieniä iltasatuja (suomennos Teresa Toikka. Sanoma Magazines Finland  2011)

Nalle Puh kavereineen sopii hyvin taaperoikäisen ja isommankin lapsen iltaan. Kirjan tarinat ovat lyhyitä ja herttaisia kuten Nalle Puh aina. Kuvat ovat tuttua Puhin kuvitusta.


Mauri Kunnakselta on paljon iltakirjoiksi sopivaa. Herra Hakkarainen nukkuu (Otava 2013)  on mainio haitarikirja ihan pienempien iltarutiineihin. Hampaiden harjaus on ruvennut kiinnostamaan taaperoa Hakkaraisen esimerkin innoittamana.

Hyvää yötä Herra Hakkarainen (Otava up. 2014) 
seuraa herran unissakävelyä. Hakkarainen on ollut tuttavaperheessä koulupojan paras kirjakaveri vielä 9-vuotiaana.

Kunnaksen Yökirja (Otava up. 2010) 
näyttää monipolvisesti mitä tapahtuu yöllä. Lapsi pääsee tutustumaan tarinan myötä monenlaisiin ammatteihin. Molemmissa yökirjoissa on Kunnakselle tyypillinen yksityiskohtainen kuvitus, josta riittää katsomista ja keskustelua pitempäänkin kuin yhden iltasadun verran.




Tatun ja Patun Outo unikirja  (Aino Havukainen, Sami Toivonen. Otava 2008)
kertoo poikien yrityksestä nukuttaa yövieraaksi tullutta pikkuvauvaa kaikin tieteen ja säännöin ja maailman tylsimmän iltasadun voimin. Kirja on moniulotteinen tutkielma iltarutiineista ja unesta. Lapsi alkaa ymmärtää nukuttajan (usein tuskastuttavaa) näkökulmaa unen odotteluun. Nukutusyritys päättyy lähes samoin kuin Mikko Mallikkaan isän ilta, nukkumaan lattialle.

Tatun ja Patun huumori viehättää omalla tavallaan hyvin eri ikäisiä lapsia, joten kirjat palvelevat perheitä, jossa lasten ikähaitari vaihtelee pienistä leikki-ikäisestä koululaiseen. Mummo ei erityisesti pidä hahmojen ulkonäöstä, mutta lapsoset ovat eri mieltä – onneksi.

Joulukirjoja

Vielä pari joulukirjaa:
Tuutikki Tolonen - Liisa Kallio: Joulusatuja: 24 satua joulun odotukseen. Tammi 2013. 
Mauri Kunnas: Joulupukki ja noitarumpu. Otava 2015

Tuula Korolainen - Virpi Penna: Ihan täysi tonttu: Lasten Keskus 2015




Miten onnellista on rauhoittua illan tullen yhteiseen lukuhetkeen. Toivoisi, että kaikki lapset saisivat sen kokea” – Laila Hirvisaari

”Ennen nukkumaanmenoa luettavan iltasadun tai tarinan tulisi kuulua lapsen perusoikeuksiin” – Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle. Atena 2015


(*Olen saanut tähdellä merkityt  Otavan kirjat kustantajalta.)