keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Eskarista ekaluokalle - kirjoja kouluunmenijälle

Eskarista ekaluokalle  - Kirjoja kouluunmenijälle

Mummo on tirauttanut kyyneleen esikoulun päättäjäisissä.  Alamme etsiä kirjoja johdattamaan lapsosta ekalle luokalle.

Karoliina menee kouluun Tuula Kallioniemi (Otava 2015).

Ensin löytyy Tuula Kallionniemen Karoliina. Se on sopiva jatko esikoulukirjalle, jonka lapsi on lukenut edellisenä syksynä. Mummolle Karoliina ja ystävänsä on uusi tuttavuus.

Hauskat  pikku novellit näyttävät kiinnostavan koulutulokasta. Karoliina viettää kesää, ui, käy huvipuistossa. Paras kaveri Lin tietää aina, kuinka asioiden pitäisi sujua, Karoliina ei.

Koulun aloitusta kuvaavassa osassa hän saa etukäteistietoja koulukurista. Ensimmäisenä varsinaisena koulupäivänä hän ei pysty noudattamaan koulun sääntöjä  (puheenvuoro pyydetään viittaamalla, pysytään omalla paikalla), mutta opettajan suhtautuminen villiin tyttöön on onneksi lempeää.
Uusi luokkakaveri aiheuttaa hetken hämminkiä Karoliinan ja Linin ystävyydelle.
   
Meidän eskarilainen ei ole ollut toistaiseksi kiinnostunut lukemaan oppimisesta. Olemme päättäneet jättää sen koulun tehtäväksi. Tuula Kallioniemen kirjat sopivat lapsen oman lukutaidon kehittämiseen. Suuren suosion saaneet Riehurinteen koulu – kirjat jäävät odottamaan. Mummon mielestä Kallioniemi onnistuu näissä vielä entistä paremmin.

Pikkuisen pelottaa

Mikko Mallikas menee kouluun Gunilla Bergström (Tammi 6. p. 2012). 
Mikko Mallikas on hyvä koulujännityksen poistaja. Hän saa kuulla, että koulun alkaminen ja uusi luokka on pelottanut opettajaa enemmän kuin lapsia. Mikon äkillinen kiltteyskohtaus menee ohi ensimmäisen koulupäivän jälkeen.

Salla menee kouluun Ian Whybrow (Mäkelä 2010).
Kirja on hyvä esimerkki siitä, miten sopivalla kannustuksella lapsi oppii luottamaan omiin kykyihinsä ja jaksaa harjoitella sinnikkäästi uusia taitoja.
Sallaa pelottaa kouluun meno. Hän arvelee, ettei ole hyvä liikunnassa. Puhumattakaan, että osaisi kirjoittaa.  Hän ei osaa solmia kengännauhoja, ottaa palloa kiinni tai heittää kärrynpyörää. Äiti ja ystävä saavat hänet harjoittelemaan ahkerasti ja uskomaan, että hän on nopea oppimaan. Kun ensimmäinen koulupäivä koittaa, hän huomaa ettei opettaja huuda ja koulussa on sittenkin hauskaa.

Kiusaamista

Mini menee kouluun ChristineNöstlinger(Arkki2009).

Ikäisekseen kookas Mini on joutunut kuulemaan huomautuksia ulkonäöstään. Hän pelkää saman jatkuvan koulussa. Ensimmäisenä koulupäivänä asiat kääntyvät hyvään suuntaan. Hän saa hyvän ystävän pienikokoisesta Maxista. Koulussa on pari oppilasta, jotka ovat vielä pitempiä kuin Mini.

Pekka Töpöhäntä käy koulua
  Gösta Knutssson (Gummerus 2008).

Klassikko Pekka Töpöhäntä on käsitellyt laajasti kiusaamista. Tässä kirjassa Monni perustaa koirakoulun ystävänsä Konstan kanssa ja jatkaa Pekan nimittelyä Pillin ja Pullan säestyksellä. Konstan jakama opetus on puutteellista. Pekka nimitetään opettajaksi ja Monni lankeaa omiin juoniinsa kuten aina ennenkin.

Lasse, ekaluokkalainen Anders Jacobsson - Sören Olsson 4. p. (Otava 2001).


Lasse menee koluun (sisältää osan Lasse tokaluokkalainen)

Harvoja pojista kertovia kirjoja joutui etsimään vanhemmasta tuotannosta. Parasta Lasse-kirjoissa on kuvaus koululuokasta, esimerkiksi tarina Oikeinkirjoitusta. Lasse suree pientä kirjoitusvirhettään. Opettaja lohduttavat sanat saavat hänet unohtamaan harminsa.

Kirjassa sivutaan varsinkin poikien koulussa kokemaa fyysistä uhkaa. Tilanteet ratkeavat onnellisesti päähenkilön kannalta, kuinka muuten voisi ollakaan.

Paikoin vanhentunutta slangia joutuu selittämään nykylapselle. Huonoa kirjassa on ikävä nimittely (typerä pentu, läskilöllö, roisto). Sellaista lapsi kuulee tarpeeksi livenäkin. Sitä ei toivoisi enää kirjojen vahvistavan.


Lisää Klassikoita


Fedja-setä menee kouluun / Eduard Uspenski Otava 1999).

Mummo muistaa, että Fedja oli lasten vanhempien suosikki. Aluksi kirjan lukeminen vaatii taustoittamista henkilöiden suhteen.

Fedja-sedän lisäksi kouluun menevät myös postinkataja Petshkin sekä kissa ja koira.
Kirjan on mielenkiintoinen maalaiselämän ja tietotekniikan yhdistelmä. Vaikka Internet on itsestäänselvyys tänä päivänä, kirjan kautta lapsilukija saa oivan luennon sen toimintaperiaatteista.

Mummo laittaa muutkin Fedja-kirjat lukulistalle. Muistoissa on aamuinen radioluenta joskus 70-luvun alussa, jota mummo kuunteli opiskelijaboksissa mielessään muut asiat kuin tavallinen perhe-elämä. Äänikirja löytyy vielä ainakin kirjastosta.


Pikku Vampyyri menee kouluun Joann Sfar (Arktinen banaani 2004).


Muistan, että lapsen äiti ja veljensä tykkäsivät lukea Pikku Vampyyreitä. Mummo ei tullut kurkistaneeksi kirjojen kansien sisään siinä vaiheessa ja yllättyy positiivisesti. Sarjakuvakirja ei ollekaan pelottava edes pikkusiskon mielestä.

Vampyyri kaipaa lapsiseuraa ja pyytää päästä kouluun. Vampyyrit elävät yöllä ja hän kohtaa tyhjän luokkahuoneen. Pikku V. ratkaisee erään oppilaan tekemättä jääneet  koulutehtävät ja saa hänestä oikean ystävän.
Kirjan tekee mielenkiintoiseksi etenkin kuvitus. Lapsi määrittelee lyhyesti: ”Hassu ällötys”.

Eläinhahmoja


Koira joka meni kouluun  Osmo Leivo, Jukka Lemmetty (BoD - Books on Demand  2014).

Näemmekö ja kuuntelemmeko lasta todella?
Koiraparka joutuu vahingossa oppivelvollisuuden piiriin. Aikuiselle kirja on kritiikki koulun byrokratiasta. Lapselle se antaa uskoa siitä, että hänkin selviää eri aineiden oppimisesta, kun koirakin onnistuu niissä.

Kuvakirjoja kevennykseksi


Pikkusisko pitkästyy kuunteluun. Luemme iltaisin muutamia kouluun liittyviä kuvakirjoja.

Ne kiinnostavat vielä tulevaa ekaluokkalistakin. Mummo huomaa hänen selailevan niitä joskus itsekseen.

Osa kuvakirjoista on vanhoja klassikoita. Kirjastosta niitä onneksi vielä löytyy.

Puppe menee kouluun Eric Hill 6. p.( Otava 2016).

Puppe on seurannut lasta kurkistuskirjoina vauvasta asti. Vaikka tämä kirja on selvästi nuoremmille, leikkikouluun menijöille, se tuntuu turvallisesta kurkistukselta pikkulapsen elämään, joka nyt on jäämässä taakse.

Barbapapan koulu Annette Tison (Otava 6. p. 2008).

Tuttu kirjasarja, jossa Barbat perustavat koulun. Barbapapan kasvatuspedagogiikka muistuttaa Summerhilia.

Simo käy koulua Sharon Rentta (Mäkelä 2011).

Tässä kirjassa sivutaan luokan sosiaalisiin suhteita. Simon luokalle tulee uusi oppilas, joka vie kaikkien huomion. Simo tulee kateelliseksi ja alkaa ”häiriköidä”. Tilanne laukeaa, kun Simo saakin uudesta oppilaasta ystävän.



Harri ja dinot menevät kouluun Ian Whybrow (Mäkelä  2007).

Harrin ensimmäinen koulupäivä koittaa. Hän ei malta luopua dino-leluistaan vaan ottaa ne mukaansa. Koulussa hänellä on aluksi ankeaa, kun dinot ovat jääneet naulakkoon. Ne pääsevät mukaan luokkaan ja auttavat myös ujoa luokkatoveria voittamaan arkuutensa.

Pikku Ritari menee kouluun Jane Clarke  (Mäkelä 2012).

Pikku Ritari menee omaan kouluunsa päivällä. Hänen paras ystävänsä Pikku Lohikäärme käy lohikäärmekoulua yöllä. Koulu lisää kaverusten velvollisuuksia eikä heille jää yhteistä leikkiaikaa juuri lainkaan.

Koulussa he oppivat, mitä ritarin ja lohikäärmeen tulee tehdä, jos vastaan tulee prinsessa. Kun he yöllisellä retkellään kohtaavat prinsessan, tämä kertookin, ettei hän pelkää lohikäärmettä eikä häntä tarvitse ritarin pelastaa. Yhteistä leikkiaikaakin alkaa järjestyä.

Englanniksi


First day at Bug School  Sam Lloyd
(Bloomsbury 2016).

Hyvä kuvitus ja riimitys englanniksi. Oppiaineet on esitelty kivasti.





Linkki ei toimi kaikissa mobiililaitteissa. 
Videoita löytyy YouTubessa: https://youtu.be/AD9ybDUnUn8

Tulossa:


Ottilia menee kouluun Chris Riddell (Gummerus 2017).

Tämä kirja on tulossa myyntiin heinäkuun puolivälissä. Ennakkotiedon mukaan kirja kertoo Ottilian koulusta sisäoppilaitoksessa. Sarjassa on juuri ilmestynyt Ottilia ja keltainen kissa. Odotettavissa on siis vauhdikkaita juonenkäänteitä taidokkaan kuvituksen kera.

Muitakin koulua käsitteleviä kirjoja on odottamassa: Timo Parvelan Ella-kirjat yms. yms. yms.

Nettilöytönä lisää lukemista seuraavasta linkistä:










perjantai 10. maaliskuuta 2017

Viisi villiä Virtasta


Mummon murhe

Mummo huolestuu, kun 6-vuotias katsoisi telkkaria koko päivän putkeen. Ylen lastenohjelmat häviävät maksullisten ja mainoskanavien tuotannolle. Lapsi toteaa lakonisesti, että kirjat eivät kiinnosta häntä enää yhtään.

 Mummo miettii:

1. Onko hänen ristiretkensä kirjojen puolesta mennyt totaalisesti kiville? 

 2. Toisaalta, lapsen reaktio on aito ja hän uskaltaa sanoa sen.

3. Onko mummolla oikeutta vaatia, että kirjat kiinnostavat lasta, jos näin ei ole.

Kirjoja luetaan kyllä edelleen. Varsinkin iltasatu on suosittu numero lastenhuoneessa. Saahan siinä luvan valvoa vähän pitempään.

Kesän lopussa alkaa esikoulu lähestyä. Hommattaan eskarikirjoja. On uudempaa ja vanhempaa tuotantoa, osa jo ihan oikean kirjan näköisiä, osa kuvakirjoja.
Tapahtuu ihme: Löytyy Veera Virtasen esikoulu. Yllätys, yllätys, lapsi on kuunnellut sitä youtubesta ja  osaa tarinan sanasta sanaan. Kirjaa luetaan koko ilta etu- ja takaperin.  Mummo taputtaa henkisiä käsiään tyytyväisenä.

Veera on rohkea, hänellä on hyvä itsetunto. Hän ei jännitä esikoulua kuten monien muiden kirjojen lapset.

Ja vaikka hän kokee monta epäonnistumista ensimmäisen eskaripäivän aikana, hän pääsee niistä yli .

Mummo huomaa sattumalta, että Virtasia on enemmänkin. Hän varaa kirjastosta koko lastin ja vie ensin kolme opusta mukanaan lasten luo. Kirjat luetaan heti putkeen, uusintakierros päälle. Seuraavalla kerralla on naapurin poika mukana, taas luetaan samat tarinat moneen kertaan. 3-vuotia haluaa leikkiä Vilma Virtasta, petaa vuoteensakin, kun näkee miten siisti Virtasten tyttöjen huone on.

Kivaa kirjojen alussa on sivu, jossa luetellaan päähenkilön ominaisuuksia humoristiseen sävyyn.  Eskarilainen tahtoo tietysti olla Veera, jonka rooli vanhimpana on komentaa muita.

Vilma Virtanen ja uimataito. Vilmalla on taipumusta erityisherkkyyteen. Kiva kesäkirja, jossa lapset uivat luonnonvesissä.

Sarjan ensimmäinen kirja on melko perinteinen tarina uimaan oppimisesta. Huumoria ja hauskoja sattumuksia alkaa tulla enemmän jatko-osissa.



Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Kirja tuo aika hätkähdyttävällä tavalla esille tyttöjen ja poikien arjen erilaisuuden vaatteissa, tavaroissa ja leikeissäkin. Lopussa pojat ja tytöt mahtuvat samaan leikkiin. Kirja purkaa roolimalleja, mutta välttää saarnaamisen.




Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Kuopus on kova huutamaan. Hän turvautuu puremiseen, jos asiat eivät suju. Ulos lähtiessä Helmi on varsinainen taistelupukeutuja.  Kirpputorilla joudutaan kaaokseen, kun hän ei saa lelua itselleen. Muut lapset ovat aluksi avuttomia hänen kanssaan. Vähitellen he keksivät kasvatuksellisia konsteja, jotka alkavat toimia. Apua siis aikuisellekin lukijalle.


Perttu Virtanen ja kauhea kateus. Perttu on sisarussarjan keskimmäinen. Hän tuntee jäävänsä huomiotta. Tilanne kulminoituu siskon syntymäpäivänä. Perttu tuntee itsensä syrjityksi. Hän päättää kostaa muille ottamalla luvatta siskon pyörän käyttöön. Vilma löytää eksyneen karkulaisen itkemässä  ja polvet ruvella. Kotona Perttu pääsee huomion keskipisteeksi hurjalla tarinalla karkumatkasta.



Paavo Virtanen ja pimeys. Pimeänpelkoa on käsitelty monissakin lastenkirjoissa. Virtasen Paavo näyttelee aluksi rohkeaa, mutta mielikuvitus saa hänetkin valtoihinsa pimeänä iltana. Pelastus tulee taas isompien sisarusten taholta.




Virtasen lapset ja pentu. Lapset tahtovat koiranpennun, jonka käytös on kaikkea muuta kuin ennakko-odotukset. Lasten mielenkiinto koiran hoitamiseen laantuu pian ja vanhemmat tahtovat palauttaa pennun takaisin. Neuvokkaat  Virtasen vekarat pitävät kokouksen ja jakavat koiranhoitotehtävät.

(Mummon huomautus: Toimii vain fiktiivisillä Virtasilla. Oikeassa elämässä koiran kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi lemmikiksi kuuluu aikuiselle.)

Perttu Virtanen ja varkaus. Perttu Virtanen joutuu ikävään välikäteen rikottuaan siskonsa lelun. Hän turvautuu varkauteen. Tapahtumasta seuraa pelko ja omantunnon tuskat. Paavo tunnustaa rikkomuksensa ja asia käydään selvittämässä.



Virvon varvon

Vilma Virtanen virpomassa. Uusimmassa Virtas-kirjassa lapset valmistautuvat pääsiäisen viettoon. Veera ei ota mukaansa Vilmaa, joka on laiskotellut, kun muut ovat keränneet pajunkissoja räntäsateessa.  Ujo Vilma rohkaistuu virpomismatkalle nuorempien sisarusten kanssa. Pieniä kommelluksia kolmikolle tulee matkalla eteen, lorukin muuttuu välillä.  Oven avaavat vihainen mummo, mukava täti koiransa kanssa ja väsynyt nuori mies.

Palmusunnuntain retki on kuvattu sydämellisellä huumorilla ja lasta ymmärtäen. Kirja on kiva johdatus supisuomalaiseen pääsiäisperinteeseen.

Kokeneen Kasvattajan viisautta


Virtasten kirjasarja on mummoikäisen rakkaudella ja suurella ymmärtämyksellä kirjoitettu tarinakokoelma. Tällaista elämä oli vielä 50-luvulla, isoimmat huolehtivat pienemmistä.  Vaikka lapsiluku ja perhemalli ei vastaa moniakaan nykyperheitä, pieni lukija voi löytää vertauskohtia omasta lähipiirinsä lapsista, serkuista, pihapiiristä tai tarhakavereista.

Mikä Virtasissa kiehtoo niin lasta kuin aikuistakin? Lapset eivät ole ylikilttejä, enemmänkin peppimäisen neuvokkaita. Virtaset ovat lasta voimaannuttavia kirjoja. Aikuista kirjat auttavat katsomaan lasta ymmärtävän huumorin silmälasien läpi.


Ne kuvat!

Kuvat ovat paljon tärkeämpiä nykylapselle kuin meille aikuisille, jotka olemme kasvaneet enemmän tarinan varassa. Noora Katon isokokoinen kuvitus on palvelee hyvin tekstiä. Jälki ei ole aina pikkusievää: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat –kirjassa isot tytöt on kuvattu hirviöiksi, kun he tapaavat veljensä sotkemassa huonettaan.

Huumori kukkii myös kuvissa: Perttu Virtasen kateus-kirjassa pehmolelu mukailee päähenkilön tunnetilaa.

Nyt sarjassa on ilmestynyt yhdeksän kirjaa. Odotamme innolla kymmenettä!





keskiviikko 4. toukokuuta 2016

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

10 kirjaa Onni-pojan elämästä

Mummo ja pienet kaverinsa tutustuivat Onni-pojasta kertoviin kirjoihin Helsingissä Annantalolla. Siellä on meneillään näyttely, joka jatkuu kesäkuun loppupuolelle saakka.

Arjen sankari

Onni-pojat on tervetullut päivitys nykyaikaan lapsen arjesta kertovassa kotimaisessa lastenkirjallisuudessa. Muistamme takavuosien suursuosikit Teemu ja Minttu -sarjat.

Kirjat ovat kasvatustilanteita tukevia (esim. Onni-poika tahtoo kaiken, Onni-poika tahtoo pelata). Aikuinen voi saada apua kirjojen esimerkeistä toimiessaan arjen tilanteissa lapsensa kanssa.

Onni-poika –kirjasarjan tekijä Sanna Pellicioni on kuvittaja ja biologi. Hän on luonut kirjan ulkoasun yksinkeraisilla keinoilla. Sivujen iloiset taustavärit, sympaattiset pallopäiset hahmot ja isokokoinen pölkkyrjaimin toteutettu tekstaus ovat tyylikäs ratkaisu näissä lastenkirjoissa. 


Onni taaperona, Matkakirja, Kierrätyskirja

Onni-pojan puuhakas päivä kertoo sankarin taaperovaiheesta. Onni soittaa kattilarumpuja, leikkii hiekkalaatikolla ja ihmettelee ötököitä. Päivän toimet kuluvat aamupuurosta iltasatuun saakka.

Onni-pojan mahtavassa matkassa 
Onni ja perhe lähtevät serkun luo. Taivalta taitetaan lentokoneella ja junalla. Matkakohde on jossain Välimeren maassa. Onni pääsee rantalomalle.

Onni-pojan kierrätyskirja sisältää ympäristöasiaa mukavassa muodossa. Onni antaa kyytiä lastenhuoneen tavaravuorelle järjestämällä kirpputorin.

Mukana on askarteluvinkki. Isosta pahvilaatikosta syntyy laiva. Annantalon näyttelyssä on laatikkotalo, joka houkuttelee muksuja ryömimään sisään.

Jännittäviä aikoja Onni-poika

Seuraavaksi Onni-pojasta tulee isoveli. Käydään neuvolassa, äidin vatsa kasvaa ja laitetaan vauvan tarvikkeita valmiiksi. Pikkuveli syntyy, mutta ei osaakaan leikkiä. Onnin tunteet vaihtelevat, kun vauva vain huutaa. Isoveli pääsee äidin kanssa uimaan, ja vauvan hoidossa auttaminen tuntuukin jo mieluisemmalta. Myöhemmissä kirjoissa pikkuveli Olavi on mukana.

Onni-poika menee päiväkotiin.
Alkuinnostuksen jälkeen tulee päiviä, jolloin Onni ei halua päiväkotiin. Asiaa hoidetaan isän käsinukkeleikillä. Naapurin Viljo-poka ja päiväkodin mukava ohjelma tempaavat Onnin mukaansa. Kohta hän ei malttaisi lähteä illalla kotiin.


Onni-poika kohtaa hirveän hirviön yöllisellä seikkailuretkellä naapurin Helmin perheen kanssa. Nähdään ehkä lepakko ja ainakin yöperhonen. Kotona lapset leikkivät haamuja, jonka jälkeen nukkuminen tuntuu pelottavalta. Äiti rauhoittelee kertomalla, että maapallon toisella puolella on päivä. Pian Onni vakuuttelee pikkuveljelle, että hirviöitä ei ole olemassa.


Tervetullut idea on ollut yhdistää useampi tarina samoihin kansiin.

Ensimmäiset kolme kirjaa, (Puuhakas päivä, Matkakirja ja Kierrätyskirja) ovat saaneet nimeksi Onni-pojan seikkailut. Seuraavat kolme osaa, (Isoveli, Päiväkoti ja Hirveä hirviö) on yhteisnimeltään Jännittäviä aikoja, Onni-poika. Kirjoja saa myös erillisinä.



Lisää Onnin elämästä

Viimeisimmät neljä Onni-poikaa on julkaistu yksittäisinä kirjoina.
Onni-poika saa uuden ystävän. Naapuriin muuttaa pakolaisperhe Iranista. Lasten leikit onnistuvat, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Pian löytyy myös yhteinen juhla.

Hyvää pääsiäistä, hyvää nowruzia!


Kirjassa Onni-poika tahtoo kaiken vietetään synttäreitä. Makeansyönti on jäädä päälle. Esille tulee nykylapsen hukkuminen huonolaatuisiin, helposti rikkoutuviin leikkikaluihin. Perhe päätyy karsimaan tavaravuorta kierrättämällä.




Onni-poika menee mummolaan
Kirjassa Onni pääsee junamatkalle. Mummun kanssa on mukavaa puutarhakeinussa. Pappa vie Onnin luontoretkelle ja illalla saunotaan. Koti-ikäväkin käväisee mielessä.  Nukkuminen isovanhempien kanssa sujuu ongelmitta, ainakin Onnilla. Silti on mukava palata kotiin.

Onni-poika tykkää pelata

Nettipelaaminen askarruttaa monia vanhempia. Kirjan alussa Onni on sairaana ja saa pelata tietokonepelejä. Myös isä ja äiti innostuvat ja hieman koukuttuvatkin pelaamiseen. Onni-kirja asettuu sille kannalle, että lapselle määritellään tietty peliaika ja että vanhempien on syytä tutustua tietokonepelien sisältöön.

Mummon mietteitä

Annantalossa on
paljon kivaa!
Huomasin, että Onni-poika –kirjoissa vanhempien rooli on korostetusti mukana. Aikuiset ovat avainasemassa varhaisvuosina. He määrittelevät lapsen elämänpiirin ja myös kirjat, joita hänelle luetaan.

Etenkin poikien vanhempien, isovanhempien, kummien, tätien, setien, päiväkodin hoitajien, opettajien tulee olla valppaina näinä aikoina. Meidän tehtävämme on muuttaa parempaan suuntaan huolestuttavat tilastot poikien lukutaidon huononemisesta. Pikkupojille pitää lukea kirjoja, jotta heistä tulee lukevia isoja poikia ja lukevia aikuisia miehiä.

Mietin myös sitä, että jo pienten lasten lukeminen on sukupuolittunut. Tytöt lukevat kyllä kirjoja pojista, mutta harvemmin päinvastoin. Tarvitsisivatko pojat kirjallisuutta, jossa otetaan puhutaan enemmän tunteista. Tässä Onni-poika onnistuu oivallisesti.



Onni-poika on facebookissa



Kirjojen julkaisija on Minerva-kustannus.


lauantai 9. tammikuuta 2016

Mummo kokkaa lapsosten kanssa


Lapset mukaan keittiöpuuhiin?


Innostaisiko se syömään kunnon ruokaa?

Nostaisiko mukana olo lapsen itsetuntoa? 


Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa?


Mummo tunnustaa, että on laiska ja reseptikammoinen ruuanlaittaja  (ja kertoo siitä tarkemmin blogissa Arkinen Maatuska.) Hän ei aio siirtää tumpelointiaan lapsenlapsille, vaan tarttuu rohkeasti keittiöhommiin heidän kanssaan ja oppii samalla itsekin.

Äiti-ihmisenä mummo karkotti kakarat keittiöstä jaloissa pyörimästä. Mummona hän yrittää ottaa rauhallisesti. Nyt ei tavoitteena ole nopea helpotus nälkäiselle perheelle vaan kasvatustilanne. Tarkoitus on istuttaa pieniin päihin keittiöälyä, olkoon se heille perintönä elämän taipaleelle.

Mummon onneksi kokaamisesta lasten kanssa on tehty monta erilaista kirjaa. Nettireseptit ovat käteviä, kun haluaa löytää nopeasti jonkun tietyn ruokaohjeen. Lasten kanssa kokatessa painettu ruokaohjeen saa pöydälle kulhojen ja kippojen viereen. Lapsi näkee kuvasta lopputuloksen, (vaikka se ei aina ole lopputulos Mummon keittiössä).

Leipoen liikkeelle

Hilja, kakuntekijä Mervi Suutari, Matilda Tuure. Sunkirja 2014

Lapsoset ovat leiponeet mummon kanssa jo hyvin pieninä. Kaksivuotias kaataa mielellään valmiiksi mitatut sokerit ja jauhot kulhoon. Sekoittaminen alkaa sujua jo alle kolmivuotiaana. Mummo pitää kulhoa tiukasti paikoillaan, muuten voisi käydä hassusti.

Kananmunan rikkominen jätetään vielä aikuiselle, isolta siskolta sekin onnistuu valvovan silmän alla. Paras vaihe on, kun lapsi saa syödä taikinarippeet.
Hilja kakuntekijä ei ole varsinaisesti reseptikirja, mutta Hiljan tarina opettaa, että leipuri saa myös epäonnistua. Ja kuinka hienosti me epäonnistummekaan! Piparit palavat, kakku hajoaa.

Prinsessa leipurina

Prinsessojen keittokirja: 26 lumoavaa reseptiä, Anette Langholm, Suomen oloihin soveltanut Marita Suontausta. Sanoma Magazines Finland up. 2012

Mummo arveli, että kuninkaallinen esimerkki houkuttelisi kotiprinsessatkin keittiön saloihin. Lapset valitsivat kuvien perusteella timanttipullat. Heidän ylpeydellään ei ollut rajoja, kun esittelimme tuloksen vanhemmille.

Prinsessojen opas on pääasiassa herkkukirja, josta voi löytää juoma- tai leivontavihjeitä synttärikutsuja varten. Tässä opuksessa kakuntekijä ei kohtaa epäonnistumisia.


Apukokki ja Pikku kokit

Apukokin keittokirja, Miikka Järvinen, Maija Koski. Moreeni  2010.
Apukokki maailmalla. Schildt & Söderström  2015.
Pikku kokit, Erin & Tatum Quon. Mäkelä 2014.



Mummon salaisena taka-ajatuksena on parantaa lapsosten ruokahalua ja markkinoida terveellisiä kunnon aterioita. Sama tavoite on johtanut Apukokki-kirjojen tekemiseen. Lapsen osallistuminen ruuanlaittoon madaltaa kynnystä tutustua uusiin makuihin.

Sekä Apukokit että Pikkukokit -kirjat näyttävät selkeästi erilasilla väri- ka tekstikoodeilla , mitkä työvaiheet ovat lapsen, mitkä aikuisen ja mitkä yhdessä tehtäviä. Lapsi voi repiä salaattia tai pilkkoa vihanneksia ruokailuveitsellä. Yhdessä sekoitellaan ja lisätään aineksia. Aikuinen tekee vaativimmat ja vaarallisimmat osuudet. Tehtäviä voi toki soveltaa lapsen iän ja innostuksen mukaan.






Apukokkien suomalaisuus näkyy siinä, että reseptit ovat terveellisempiä kuin Pikkukokissa. Opitaan tekemään liha- kana- ja kalaruokia ja paljon salaatteja, jälkiruokia unohtamatta.

Apukokki Maailmalla sisältää hyvinkin eksoottisia reseptejä. Mummon ja lapsosten keittiössä voimakkaisiin mausteisiin tutustuminen on pakko lykätä tuonnemmaksi.

Samoin kuin Apukokissa Pikkukokin osuudet on esitetty värillisellä tekstillä. Piikukokkien ansioksi Mummo näkee reseptien yksinkertaisuuden, isokokoisen tekstityksen ja herkulliset kuvat. Lapsi innostui heti kirjan avattuaan tekemään vihannes- ja hedelmävartaita kirsikkatomaateista, kurkkuviipaleista ja ananaspaloista.

Pikkukokissa on lapsiystävällisiä makuja, jotka ovat tuttuja useimmille mukeloille. On pitsaa, lihapullia ja paljon pikku naposteltavaa, muffineja ja jäätelönameja. Pieni koululainen voi yksinkin tehdä välipaloja näiden ohjeiden avulla.

Iloinen keittokirja

Nam: lasten keittokirja, Katriina Luotonen & Jonna Kolari. Readme.fi 2015.

Lapsi ja aikuinen kokkaavat yhdessä myös Nam-kirjassa. Työvaiheet on numeroitu kahdella värillä, vihreä osoittavaa lapsen osuuden, punainen kuuluu aikuiselle tai koululaiselle aikuisen valvonnassa.

Värikäs isokokoinen präntti toimii hyvin keittiön työpöydällä.  Kuvitus on kaunista, etenkin suloinen pallero kokkihattu päässä.

Tekijät ovat ymmärtäneet lapsen mielikuvituksen: ruokalajeilla on hauskoja nimiä:Leppäkerttuleipä, Nakkihässäkkä, Lyttyperunat. Pitsan päälysteistä on rakennettu naamoja tai vesimelonista piikkisiili. Tarjoiluehdotuksiin on panostettu hienosti ja reseptien ravintoarvotkin ovat kohdallaan.

Isoisä keittiöviisas

Hei me kokataan, Mysi Lahtinen. Tammi 2013.

Isoisän kanssa kokkaavat jo kouluikäiset lapset. Reseptit ovat hyvin perinteisiä, on munakasta, lihapullia, köyhiä ritareita ja raparperikiisseliä. Parasta kirjassa on monet käytännön vinkit, miten keität uudet tai vanhat perunat, kaadat kuuman veden kattilasta,  saat kätevästi  irti sipulin kuoren tai  erottelet valkuaisen kananmunasta. Kyllähän mummo nämä tietää, mutta on eri juttu, tuleeko sitä kerrottua jälkikasvulle.

Lasten ja vaarin leppoisa tarina on mukavaa luettavaa.
Miinuspuolena voi sanoa kirjan pienen tekstin. Puna-vihreä kuvitus tekevät tukkoisen vaikutelman.

Kauhan varressa vanhoja tuttuja

Tassulan iloinen keittokirja, Mauri Kunnas. Otava 2012.

Koiramäki-kuvittaja on ehtinyt keittiöönkin, kuinkas muuten.
Tassulan keittokirja on kattava reseptikirja ja ohjeita on joka lähtöön. Menu on hyvin suomalaista perussettiä. Samoin kuin isoisän kokkausohjeissa, Tassula antaa kikkoja esimerkiksi sipulin kuorimiseen ja pilkkomiseen.

Hyvää kirjassa on myös pienet tietoiskuruudut, jotka sisältävät tarjoiluvinkkejä ja vaihtoehtoja. Kokenut apumummo voi jo edellisistä kirjoista viisastuneena jakaa tehtäviä itselleen ja lapsukaisille.

Tatu ja Patu, syömään!: käsikirja kaikille niille, jotka ovat joskus syöneet, syövät juuri nyt tai suunnittelevat syövänsä, Aino Havukainen ja Sami Toivonen. Otava 2. p. 2014. 

Tatu ja Patu ottavat tyylilleen uskollisina humoristis-tutkivan asenteen kokkaamiseen ja ravintoon pöytätapoja unohtamatta.  Reseptejä löytyy myös. Hauska kirja isommille leikki- ja kouluikäisille (sekä aikuisille).


Vaihtoehto Piltti-soseille.

Pipsan keittokirja pienille ihmisille, Pipsa Hurmerinta. Tammi 2015.
Pipsa on tehnyt keittokirjallisen ruokaohjeita taaperon ensimmäisistä soseista leikki-ikäisen aterioihin. Oppaassa kokkaa mamma itse, ohjeissa on terveellistä luomuruokaa.

Vähän asian vierestä

Kun ruuasta on puhe, Mummo liittää vielä yhden kirjan tämän blogin jatkoksi.

Nakki lautasella: mistä ruoka tulee, Elina Lappalainen. Tammi 2015.

Kirjassa lapset ajelevat viljavainion ohi ja vierailevat eläinlääkärin kanssa navetassa, kanalassa, sikatilalla ja broilerikasvattamossa. Kananmunan hautominen ja pikkutiput kiinnostivat kovin Mummon koehenkilöitä.

Emme lähteneet keskustelemaan yksityiskohdista, miten eläimet päätyvät ravinnoksemme. Senkin asian kirja kertoo.

Lopuksi

Ruuan laittaminen haukkaa ison osan perheen ajasta iltasella. Porukalla ruuanlaitto, siivous ja pihahommat lisäävät lasten ja vanhempien yhdessä olemista.

Sen sijaan, että istuttaa lapsoset katsomaan lastenohjelmia ruuanlaiton ajaksi, heidät voisi houkutella avustamaan ainakin pöydän kattamisessa. Ja jos lasten häslääminen tuntuu liian hermostuttavalta arjen kiireessä, yhteiskokkaus saattaa sujua rennosti viikonloppuna.