perjantai 10. maaliskuuta 2017

Viisi villiä Virtasta


Mummon murhe

Mummo huolestuu, kun 6-vuotias katsoisi telkkaria koko päivän putkeen. Ylen lastenohjelmat häviävät maksullisten ja mainoskanavien tuotannolle. Lapsi toteaa lakonisesti, että kirjat eivät kiinnosta häntä enää yhtään.

 Mummo miettii:

1. Onko hänen ristiretkensä kirjojen puolesta mennyt totaalisesti kiville? 

 2. Toisaalta, lapsen reaktio on aito ja hän uskaltaa sanoa sen.

3. Onko mummolla oikeutta vaatia, että kirjat kiinnostavat lasta, jos näin ei ole.

Kirjoja luetaan kyllä edelleen. Varsinkin iltasatu on suosittu numero lastenhuoneessa. Saahan siinä luvan valvoa vähän pitempään.

Kesän lopussa alkaa esikoulu lähestyä. Hommattaan eskarikirjoja. On uudempaa ja vanhempaa tuotantoa, osa jo ihan oikean kirjan näköisiä, osa kuvakirjoja.
Tapahtuu ihme: Löytyy Veera Virtasen esikoulu. Yllätys, yllätys, lapsi on kuunnellut sitä youtubesta ja  osaa tarinan sanasta sanaan. Kirjaa luetaan koko ilta etu- ja takaperin.  Mummo taputtaa henkisiä käsiään tyytyväisenä.

Veera on rohkea, hänellä on hyvä itsetunto. Hän ei jännitä esikoulua kuten monien muiden kirjojen lapset.

Ja vaikka hän kokee monta epäonnistumista ensimmäisen eskaripäivän aikana, hän pääsee niistä yli .

Mummo huomaa sattumalta, että Virtasia on enemmänkin. Hän varaa kirjastosta koko lastin ja vie ensin kolme opusta mukanaan lasten luo. Kirjat luetaan heti putkeen, uusintakierros päälle. Seuraavalla kerralla on naapurin poika mukana, taas luetaan samat tarinat moneen kertaan. 3-vuotia haluaa leikkiä Vilma Virtasta, petaa vuoteensakin, kun näkee miten siisti Virtasten tyttöjen huone on.

Kivaa kirjojen alussa on sivu, jossa luetellaan päähenkilön ominaisuuksia humoristiseen sävyyn.  Eskarilainen tahtoo tietysti olla Veera, jonka rooli vanhimpana on komentaa muita.

Vilma Virtanen ja uimataito. Vilmalla on taipumusta erityisherkkyyteen. Kiva kesäkirja, jossa lapset uivat luonnonvesissä.

Sarjan ensimmäinen kirja on melko perinteinen tarina uimaan oppimisesta. Huumoria ja hauskoja sattumuksia alkaa tulla enemmän jatko-osissa.



Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat. Kirja tuo aika hätkähdyttävällä tavalla esille tyttöjen ja poikien arjen erilaisuuden vaatteissa, tavaroissa ja leikeissäkin. Lopussa pojat ja tytöt mahtuvat samaan leikkiin. Kirja purkaa roolimalleja, mutta välttää saarnaamisen.




Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Kuopus on kova huutamaan. Hän turvautuu puremiseen, jos asiat eivät suju. Ulos lähtiessä Helmi on varsinainen taistelupukeutuja.  Kirpputorilla joudutaan kaaokseen, kun hän ei saa lelua itselleen. Muut lapset ovat aluksi avuttomia hänen kanssaan. Vähitellen he keksivät kasvatuksellisia konsteja, jotka alkavat toimia. Apua siis aikuisellekin lukijalle.


Perttu Virtanen ja kauhea kateus. Perttu on sisarussarjan keskimmäinen. Hän tuntee jäävänsä huomiotta. Tilanne kulminoituu siskon syntymäpäivänä. Perttu tuntee itsensä syrjityksi. Hän päättää kostaa muille ottamalla luvatta siskon pyörän käyttöön. Vilma löytää eksyneen karkulaisen itkemässä  ja polvet ruvella. Kotona Perttu pääsee huomion keskipisteeksi hurjalla tarinalla karkumatkasta.



Paavo Virtanen ja pimeys. Pimeänpelkoa on käsitelty monissakin lastenkirjoissa. Virtasen Paavo näyttelee aluksi rohkeaa, mutta mielikuvitus saa hänetkin valtoihinsa pimeänä iltana. Pelastus tulee taas isompien sisarusten taholta.




Virtasen lapset ja pentu. Lapset tahtovat koiranpennun, jonka käytös on kaikkea muuta kuin ennakko-odotukset. Lasten mielenkiinto koiran hoitamiseen laantuu pian ja vanhemmat tahtovat palauttaa pennun takaisin. Neuvokkaat  Virtasen vekarat pitävät kokouksen ja jakavat koiranhoitotehtävät.

(Mummon huomautus: Toimii vain fiktiivisillä Virtasilla. Oikeassa elämässä koiran kouluttaminen yhteiskuntakelpoiseksi lemmikiksi kuuluu aikuiselle.)

Perttu Virtanen ja varkaus. Perttu Virtanen joutuu ikävään välikäteen rikottuaan siskonsa lelun. Hän turvautuu varkauteen. Tapahtumasta seuraa pelko ja omantunnon tuskat. Paavo tunnustaa rikkomuksensa ja asia käydään selvittämässä.



Virvon varvon

Vilma Virtanen virpomassa. Uusimmassa Virtas-kirjassa lapset valmistautuvat pääsiäisen viettoon. Veera ei ota mukaansa Vilmaa, joka on laiskotellut, kun muut ovat keränneet pajunkissoja räntäsateessa.  Ujo Vilma rohkaistuu virpomismatkalle nuorempien sisarusten kanssa. Pieniä kommelluksia kolmikolle tulee matkalla eteen, lorukin muuttuu välillä.  Oven avaavat vihainen mummo, mukava täti koiransa kanssa ja väsynyt nuori mies.

Palmusunnuntain retki on kuvattu sydämellisellä huumorilla ja lasta ymmärtäen. Kirja on kiva johdatus supisuomalaiseen pääsiäisperinteeseen.

Kokeneen Kasvattajan viisautta


Virtasten kirjasarja on mummoikäisen rakkaudella ja suurella ymmärtämyksellä kirjoitettu tarinakokoelma. Tällaista elämä oli vielä 50-luvulla, isoimmat huolehtivat pienemmistä.  Vaikka lapsiluku ja perhemalli ei vastaa moniakaan nykyperheitä, pieni lukija voi löytää vertauskohtia omasta lähipiirinsä lapsista, serkuista, pihapiiristä tai tarhakavereista.

Mikä Virtasissa kiehtoo niin lasta kuin aikuistakin? Lapset eivät ole ylikilttejä, enemmänkin peppimäisen neuvokkaita. Virtaset ovat lasta voimaannuttavia kirjoja. Aikuista kirjat auttavat katsomaan lasta ymmärtävän huumorin silmälasien läpi.


Ne kuvat!

Kuvat ovat paljon tärkeämpiä nykylapselle kuin meille aikuisille, jotka olemme kasvaneet enemmän tarinan varassa. Noora Katon isokokoinen kuvitus on palvelee hyvin tekstiä. Jälki ei ole aina pikkusievää: Paavo Virtanen ja tyttöjen tavarat –kirjassa isot tytöt on kuvattu hirviöiksi, kun he tapaavat veljensä sotkemassa huonettaan.

Huumori kukkii myös kuvissa: Perttu Virtasen kateus-kirjassa pehmolelu mukailee päähenkilön tunnetilaa.

Nyt sarjassa on ilmestynyt yhdeksän kirjaa. Odotamme innolla kymmenettä!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti