Mummo lukee lapsoselle 2

Pikku-kakkosta ja kuvakirjoja

Taaperosta kasvaa leikki-ikäinen. Hän alkaa puhua, sanavarasto ja maailmankuva laajenevat.  Kuvakirjat ovat vielä kovaa kamaa.

Liikkuva kuva astuu kilpailemaan lapsen huomiosta.  Ensin tulee Teletapit ja lapsi on myyty. Pikku-kakkonen ja Muumi-videot tulevat perässä.

Kirjavalinnat seuraavat usein Pikkukakkosen ohjelmia. Lapsi fanittaa vuoroin Kaapoa ja Mikko Mallikasta, välillä on dinosaurus-vaihe.

Pelottavia juttuja

Muumi on kertakaikkisen hyvä mummonkin mielestä. Käy vaan niin ikävästi, että Mörkö pelästyttää pienen ihmisen. Aikuisen pitää tehdä ennakkotiedustelu onko kyseinen henkilö kuvissa. Lopulta lapsi kieltäytyy kokonaan katsomasta Muumeja. Samoin käy Myyrän kanssa. No ei haittaa, paljon on muuta tarjolla.

Liekö 3-vuotiaalla pelko-vaihe, koska noidat ja möröt pesiytyvät oman kodin nurkkiin. Toisaalta lapsi uskaltaa katsoa mummon mielestä todella hurjia videoita. Lapsi käsittelee pelon tunnetta omalla tavallaan.

Satuja

Vähitellen aletaan lähestyä satuvaihetta. Hanhiemon satuaarre on hyvä johdanto perinteisiin satuihin. Punahilkka, Ruma ankanpoikanen, Kolme pientä porsasta ja monet muut löytyvät tarpeeksi lyhyinä versioina, joihin pieni kuuntelija jaksaa keskittyä.

Muistelemme niitä toisinaan yhdessä ilman kirjaakin. Lapsi osaa kertoa jo omin sanoin ja ottaa tarinoita mielikuvitusleikkeihinsä. Mummo saa olla vuoroin susi ja isoäiti, lapsi tietysti Punahilkka.

Sadut siis kiehtovat mielikuvitusta ja auttavat käsittelemään tunteita. Parhaimmissa klassikkosaduissa opettavuus, moralisointi ja tieto jäävät taka-alalle. Vaikka ne voivat sisältää pahoja asioita ja olla pelottavia, tärkeää lapselle niissä on hyvän voitto.

Pian seuraavat prinsessa-sadut. Lumikki, Tuhkimo ja Ruusunen (joka on nykyään Aurora) tulevat ensin. Mummo oppii, että heitä on paljon lisää. On Ariel (ennen Pieni Merenneito), Tiana ja Belle uusia tuttavuuksia. Disney on luonut laajan tuotannon näiden hahmojen ympärille.

Disney ja DVD

Mutta sitten räjähtää pommi: kuvaan astuu videoitu Tähkäpää. Pian seuraa Frozen lauluineen ja rekvisiittoineen. Kirjan rinnalle astuu entistä vahvemmin DVD ja oheistuotteet. Oikeasti mummo ei tykkää, mutta näinhän se sukupolvien kuilu alkaa revetä.

Lapsi näkee nukketeatteria, sirkusta ja lastenkonsertteja. Koska teatteritilanteet ovat joskus pelottaneet, käymme oikeissa elokuvissa vasta kun Hän on 4-vuotias. Näemme Muumin ja Risto Räppääjän valkokankaalla. Risto alkaa kiinnostaa kirjanakin.

Lapsesta on tullut isosisko alle 3-vuotiaana. Tätäkin asiaa hän käsittelee kirjan avulla. Kun kuopus kasvaa, esikoinen liikkuu tottuneesti taaperokirjojen ja prinsessajuttujen välillä. Pikkusisar saa kuitenkin enemmän vaikutteita isommalta, hänen kirjalliset mielenkiintonsa noudattavat osin esikoisen makua.

Kasvatustilanteita

Sisaruuteen, pelkoihin ja tunne-elämän käsittelyyn lapsi saa apua kirjoista. Samalla kun luemme, on hyvä keskustella lapsen omasta elämästä.

Mummon kullat ovat tyttöjä. Olen yrittänyt välttää roolimallien istuttamista, mutta arvelen, että mielenkiinto haarautuu tässä kohdin, noin 3-vuotiaana. Yritän muistella, mitä oma poikani kuunteli samassa iässä. Luonto ja eläimet vetivät häntä puoleensa enemmän kuin sadut kuninkaallisista.  Päinvastoin kuin monet tuntemani pikkupojat, hän ei ollut kovin kiinnostunut autoista, traktoreista tai urheilusta.  

Lukulistaa

Olen jättänyt tarkoituksella tekstissä mainitut prinsessakirjat luettelosta, mutta niitä löytyy runsaasti kirjakaupoista ja kirjastoista.

Hanhiemon satuaarre 32. p. WSOY 2010.

 

Tony Ross: Haluan oman teltan  

Buster  2007

(Suurin osa Tony Rossin kirjoista on ruotsiksi.)

Kristiina Louhi: Tomppa -kirjat

Maikki Harjanne Minttu ja Santtu -kirjat

Anneli Kautto: Veera-kirjat

Mauri Kunnas: Koiramäki-kirjat

-  Kasvatustilanteita:

Mauri Kunnas: Hui Kauhistus! Otava 18. p. 2015.

Anne Fine: Mörkö sängyn alla? Mäkelä 2015.

Eric Hill: Puppe saa pikkusiskon Otava 2013.

Ben Furman: Elina kesyttää Tiikerin. Lyhytterapiainstituutti 2001.

Richard Scarryn kuvakirjat, esim.  Eipäs-possu Tammi 2008.

Riikka Jäntti: Pikkuhiiri tuuliviiri. Tammi 2015.

Anneli Kanto: Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Karisto 2012.

Timo Parvela: Anna ja Antti, ei saa. WSOY 2002.

 Norbert Landa:  Anteeksi! Kustannus-Mäkelä 2009.

A.A. Milne: Nalle Puh-kirjat

Isompien kirjoja:

Astrid Lindgren: Peppi-kirjat

Gösta Knutson: Pekka Töpöhäntä

Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä

-         --     Heinähattu ja Vilttitossu

Aikuisille:

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle. Ateena 2015.

Sirke Happonen: Muumi-opas.  SKS 2012.

Mervi Koski: Ulkomaisia satu- ja kuvakirjailijoita. 2 Avain 2011

Lastenkirjablogeja:

http://varikaspaiva.blogspot.fi/

http://www.lastenkirjahylly.blogspot.fi/search/label/kuvakirjat

iltasatu.org:  sähköinen lastensatujen foorumi, tekijänoikeuksista vapautuneita klassisia satuja ja sekä uusien lastenkirjojen sähköisiä versioita. Voi myös julkaista omia satuja.

Mummo lukee lapsoselle

Hän, Vauva, Mummon ensimmäinen lapsenlapsonen syntyy.  Kuten kaikki uudet mummot, Mummo menee ihan sekaisin.

 Ensihämmennyksen jälkeen Mummo huomaa, että isovanhempien säätyyn pääsemisen parhaita riemuja on, että saa taas lukea lastenkirjoja, niitä vanhoja tuttuja kuin myös uusia löytöjä. 

Mummolla on mukavaa, mutta niin pitää olla Hänelläkin. Pian opimme mistä me molemmat pidämme.

Loruja

Aloitetaan loruista, niitä mummo osaa muutamia kun jaksaa kaivella muistin lokeroita. Kirjoissa on lisää loruja, Hanhiemo tai Tiitiäiset parhaimpia.

Lapselta unohtuu moni itku kun Hän pääsee istumaan polvelle Körö körö kirkkoon, Harakka huttua keittämään, siinä on se Hänen jännityksellä odottamansa putosi kaivoon! tai laittamaan käsinettä Peukalopotit ja Suomensotit omille paikoilleen. 

Katselukirjoja

Sitten päästäänkin kirjaan, tuohon taianomaiseen esineeseen, joka voi aluksi olla vaikka kankaasta tehty tai paksusivuinen laitos, joka sisältää muutaman ison värikkään kuvan.

 Lapsi on käynyt jo monesti kirjastossa. Mummo yllättyy miten monenlaista on tarjolla. On kurkistuskirjoja, joista avautuu ihmeellisiä luukkuja ja taskuja, on koskettelukirjoja, sellaisiakin, joissa on ääninappeja tai musiikkia.


Pian huomamme, että yksi on ylitse muiden, se on meillä koskettelukirja Tiikeri etsi äitiä. Se oli ensimmäinen, jonka sivuja Hän haluaa kääntää itse.

Onneksi tämä on ihan oma, ne kirjastosta tuodut kärsivät liikaa pienten sormien käsittelyssä. Tiikerinpentu kuluu pyöreäreunaiseksi ajan saatossa ja kadottaa lopulta suurimman osan sivuista. Vaari sanoi jo Hänen Äitinsä pienenä ollessa, että lastenkirjoissa pitäisi olla pellistä tehdyt sivut ja maasepän takomat saranat.

Taaperoinen lukupuuhissa

Ajan mittaan edistymme. Vauvasta varttuu Taapero.  Kuvan rinnalle nousee sana. Tarinaa ei vielä ole pitkästi.

Hän haluaa kuulla saman aina uudelleen.  Hän osoittaa pikku sormella ja tietää missä on tutti, kissa, auto. Pian Hän jo kertoo jo Mummolle mitä näkee.

 Hän istuu sylissä, tietysti. Oikeasti on tärkeintä, että saa olla sylissä, että Mummo, Aikuinen, on läsnä. Pari vuotta myöhemmin Hän määrittää Mummon tehtävän, ”Mummo on minua varten”.

Lukutoukkamummo

Mummo oli kerran Äiti, tietysti. Äitikin tykkäsi lukea Lapselle. Ei ollut nukutusongelmaa, Äiti luki aina niin pitkään että Lapsi nukahti. Joskus Äiti jatkoi ääneen vielä senkin jälkeen. Kerran Äiti luki Kanteletarta, Lapsi ei valittanut siitäkään.

Mummo oli myös kerran Lapsi ja hänellä oli Äiti, joka luki ääneen. Kissanpojat sotkivat käsineensä, ne pestiin, se oli varmaan ensimmäinen Isän polvella köröttelyn jälkeen.

Kirjoja ei ollut paljon, ehkä vain pari. Oli Punahilkka ja Kolme possua, joista susi söi kaksi ja se itketti Lapsi-Mummoa.  Koska kirjoja oli vähän, mummon äiti luki lehdistä sarjakuviakin; Pekka Puupää oli suosikki. 

Sitten Mummo pääsi kouluun, oppi itse lukemaan ja tulivat Aapiskukko ja joululahjaksi Tammen Kultaiset Kirjat. Koulussa oli ensimmäinen kirjasto, sieltä sai lainata yhden kirjan viikossa.

Tässä pieni kirjalista vauva- ja taaperoikäisille, paljon muutakin on olemassa. Kannattaa käydä kirjastossa tutkimusretkellä.

                                 Loruja ja runoja

Elina Pulli: Vauvan kanssa, Tillasammans med Babyn. Sanoma Pro 2014.

Jukka Itkonen: Keinohevosen kengittäjä, runoja vauvakotiin. Kirjapaja 2013

Kirsi Kunnas: Hanhiemon iloinen lipas (The Tall Book of Mother Goose) Runot vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas .WSOY 31.p. 2010. 

-        Tiitiäisen satupuu, Karisto 37. p. 2009.

Kaarina Helakisa (toim.): Pikku Pegasos: 400 kauneinta lastenrunoa. Kuvittanut Jori Svärd.:Otava, 1980 19. painos 2005. 

-        Suomen lasten runotar. Otava 2000.

Kuvakirjoja pienimmille taaperoille

Suomalaisia sarjoja:

Heidi Bruhnin Muumi-kirjat, esim. Muumipeikon oma katselukirja

Riina Kaarla Muumi luukkukirjat, esim. Muumipeikko eksyy

Mauri Kunnas: Herra Hakkarainen-kirjat

- Koiramäki-kirjat, 

              - (uusimpia esim. Iloiset soittimet Otava 2015.)

Suomennettuja sarjoja: 

Christine L'Heureux: Kaapo-kirjat

Richard Scarry (kuv.): Mato Matala- sarja

-      Touhula – sarja (ja monet muut).

Lucy Cousins: Maisa-kirjat

Dick Bruna: Milla-kirjat

Yves Scot: Antti-kirjat

Eric Hill: Puppe-kirjat

Laurent de Brunhoff: Babar-kirjat 

 Zdeněk Miler ym: Myyrä-kirjat

Kirjalito, Sutukustannus, Kustannus-Mäkelä ja monet muut kustantamot ovat julkaisseet runsaasti selkeitä katselukirjoja eri aihepiireistä: eläimistä, vastakohdista, väreistä, ajoneuvoista jne.

Aikuisille:

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle Ateena 2015.

http://www.lastenkirjahylly.blogspot.fi/search/label/kuvakirjat